Lappi kutsuu

Viime viikolla Lotan ja Emman opinahjossa Taidelukiossa vietettiin ns. Taikkariviikkoa. Itse kävin nauttimassa viikon annista tiistaina Promenadi-konsertissa ja Harrin kanssa perjantaina Kevyen musiikin konsertissa. Edellä mainittuun tytöt ottivat osaa laulamalla kuorossa. Kummassakin konsertissa nähtiin ja kuultiin monipuolista musiikillista iloittelua ja musiikin tekemisen riemua, jollaista on harvoin tarjolla edes ns. ammattilaisten konserteissa. Erityisen ilahduttavaa oli havaita konserteissa yhdessä tekemisen meininki: taikkarihenki ei ole vain sana, se on ennen kaikkea tekoja.

Viime viikko oli muutoinkin perheessämme ehkä tavallista kiireisempi. Isäntä kävi pelaamassa Hämeenlinnassa poliisien jääkiekon SM-kisoissa. Itse puolestani aloitin opintoihini kuuluvan harjoittelujakson Savonlinnan keskussairaalan kirurgian poliklinikalla. Viikonloppu tuli siis kaikille enemmän tai vähemmän tarpeeseen. Tosin näin sunnuntai-iltana sen voi todeta olleen jälleen kerran ehkä hieman liian lyhyt...

Tuleva viikko puolestaan on perheessämme hieman erikoinen. Emma nimittäin lähtee tiistaina kohti Lappia, ja hetkeksi perheen koko kutistuu viiteen ihmiseen ja yhteen koiraan. Vaikka me kotiin jäävät olemme Emmalle kieltämättä hieman kateellisisa Lapin reissusta, toivomme ennen kaikkea hänelle todella huippukivaa ja elämysrikasta matkaa. Ykkösenä neitokaisen toivelistassa on kuulemma revontulien bongaaminen. Kaikista yrityksistä huolimatta emme ole onnistuneet tätä luonnonilmiötä nimittäin vielä täällä Savonlinnan leveysasteella tänä talvena näkemään. Lisäksi Emma odottaa innolla laskettelua ja koiravaljakolla ajamista.

Lapin matka kirvoitti myös keskustelua matkustamisesta. Maapallomme on ehkä universumin mittakaavassa pieni, mutta täällä on niin paljon nähtävää. Omalla haluan nähdä -listalla ovat ainakin Islanti ja Norjan vuonot. Lotta haluaisi lähteä seuraavaksi Balille. Emma on vannoutunut Suomi-fani, mutta haluaisi nähdä Pohjoismaista myös Islannin, kuten myös Salla. Harria vetää veri toistamiseen rapakon taakse "Ameriikkaan" ja sinne hän on vielä tämän vuoden puolella menossa. Kovasti tekisi mieli lähteä mukaan, mutta lentopelkoiselle tuo matka on toistaiseksi vielä hieman liian pitkä...

Ameriikasta puhuttaessa minulle tulee kyllä tällä hetkellä iholle kylmänväreitä muustakin kuin mahdollisesta pitkästä lentomatkasta. Ameriikan uusi presidentti Trumpin Donaltti on nimittäin allekirjoittanut asetuksen, joka kieltää seitsemän muslimienemmistöisen maan kansalaiselta pääsyn Yhdysvaltoihin kolmeksi kuukaudeksi. Sama mies määräsi myös ettei maahan oteta pakolaisia seuraavaan neljään kuukauteen. Suomessakin Trumpin asetus koskee melkoista joukkoa ihmisiä. Arvoisan valtion päämiehen tavoite lienee vähentää terrorismia maailmassa - tai ainakin Ameriikassa. Näin maallikon silmissä tuo Trumpin liike ei välttämättä ole se keino, joka vähentää kyseistä rikollisuuden laatua. Sen sijaan se voi lisätä ihmisten erottelua muun muassa rodun, uskonnon ja kansalaisuuden perusteella. Se kasvattaa ennakkoluuloja ihmisten välillä ja ruokkii sitä kulttuuria, jota vastaan aikanaan Martin Luther King taisteli. Sitä kultturia voidaan kutsua ehkä mielivaltaisuuden kulttuuriksi. Eikä siitä ole edes vielä kauan.

No joka tapauksessa. Meidän perheen italialaisvahvistus lähtee tiistaina Lappiin. Onneksi tähän matkaan ei tarvita lupaa Donaltilta.

Mahtavaa viikkoa kaikille meillä ja maailmalla! 

Suomen kieli taipuu moneen

Kaikki on helppoa kun sen osaa. Esimerkiksi suomen kieli. Jos minun pitäisi laittaa maailman kieliä vaikeusjärjestykseen, en sijoittaisi suomen kieltä välttämättä top teniin. Emman myötä olen kuitenkin alkanut ymmärtää (toivottavasti on taivutus kohdallaan...), että tässäkin kielessä on omat hankaluutensa. Yksi kielemme ominaispiirre on se, että vokaaleja ja konsonantteja on sekä lyhyitä että pitkiä. Tämä piirre aiheuttaa ulkomaalaisille suomen kielen opiskelijoille harmaita hiuksia sekä toisaalta synnyttää myös tahtomattakin hauskoja tilanteita. Ajatellaanpa vaikka lausetta "Käteni puutuu". Miten helposti se luiskahtaakin ulkomaalaiselta muotoon "Käteni puuttuu". Sanomattakin on selvää, että yksi ylimääräinen t-kirjain muuttaa lauseen merkitystä melkoisesti. Samoin kielessämme on paljon sanoja, joilla on sama kirjoitusasu mutta eri merkitys. Sanat kuusi ja tee esimerkiksi. Puhumattkaan sanoista, joille olemme antaneet virallisten merkitysten lisäksi joitakin muita merkityksiä. Nuorison sanomana lause "Täällä on tosi siistiä", ei siten aina tarkoita sitä, että paikka on siivottu kerrankin kunnolla. Lisäksi meillä on nämä murteet. Ja sen ohella, että opettelet kielen ja murteen, olisi vielä opittava kullekin murrealueelle tyypillinen vuorovaikutustapa. Kuten vaikkapa se, että "Kun savolainen puhuu niin vastuu siirtyy kuulijalle".
 
Tähän yhteyteen on pakko linkitää Sara Forsbergin kielivideo Learn finnish with Sara. Kannattaa katsoa muistin virkistämiseksi ja myös mielen piristämiseksi. Video on oiva lyhytkurssi suomen kielen saloihin. Emman kanssa pohdimme taannoin suomen kieltä myös noiden kohteliaisuutta ilmaisevien sanojen suhteen. Muun muassa englanniksi lause "Would you like to have some water?" taipuu ainakin täällä savossa muotoon "Otatko vettä?". Tai pahimmillaan lause on kysyvä katse ruokapöydässä olevaa vesikannua kohti. Emma totesi tykkäävänsä enemmän suomalaisesta suorasta puhetyylistä...

Emman kohdalla voin vain nostaa hattua hänen motivaatiolleen oppia meidän kieltämme. Tänään neitokainen yllätti minut etsimällä kirjahyllystämme suomenkielistä kirjaa luettavaksi. Pienen harkinnan jälkeen valinta kohdistui Harry Potterin sijaan Peppi Pitkätossuun.

Joka tapauksessa uuden kielen opetteleminen vie ihmisen aina jossakin määrin oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Se tarkoittaa nimittäin sitä, että on uskallettava puhua virheistä piittaamatta. On osattava myös nauraa noille virheille. Uskallanpa väittää, että uutta kulttuuria ja kieltä opiskelevalla on oltava ainakin hitunen Peppi Pitkästossun uteliaisuutta ja rohkeutta. Että siinäkin mielessä Emman kirjavalinta meni aikalailla nappiin!

Peppimäistä viikkoa kaikille!

Kannattaako koulutus?

Viime aikoina tässä perheessä nuoriso-osasto on miettinyt omia tulevia opiskelupaikkakuvioitaan sekä niihin liittyen mahdollisia uranäkymiä. Välillä ilmassa on leijunut kysymys siitä, kannattaako opiskelu ylipäätään. Kysymyksen ymmärtää, kun lukee uutisia irtisanomisista ja yt-neuvotteluista. Myös tämän vuoden alussa voimaantullut laki, joka velvoitttaa työttömän ottamaan vastaan mitä tahansa kokoaikatyötä, vaikka koulutus oliskin ihan toiselle alalle, pistää miettimään koulutuksen mielekkyyttä.

Meille suomalaisille on kautta aikojen iskostettu päähän mantraa koulutuksen tärkeydestä. Kun opiskelet ahkerasti, menestyt elämässäsi ja pääset tekemään työtä, joka vastaa vahvuuksiasi ja toiveitasi. Vaikka opiskelu edelleen on se väylä toiveiden mukaiseen työuraan, ei se enää sitä satavarmasti kuitenkaan takaa. Mitä oikein näille nuorille sitten pitäisi neuvoa? Olisiko heitä ohjattava tekemään opiskeluvalinnat pelkästään sen mukaan, miltä alalta löytyy tulevaisuudessa töitä? Pitäisikö heitä pyytää unohtamaan ehkä omat luontaiset vahvuudet ja haaveet unelmatyöstä, jossa työllistyminen ei ole niin varmaa? Mitä, jos valinta on sittenkin väärä, sillä yhteiskunta ja sen rakenteet muuttuvat yhä nopeammissa sykleissä.

Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Tuntuu kummalliselta elää aikakautta, jossa koulutus ja työ ei saa sitä arvoa, joka niille kuuluu. Missä vaiheessa on unohdettu se, että kaikki työ on arvokasta ja kaikki koulutus on arvokasta. Työn arvostukseen kuuluu olennaisesti se, että siitä saatavalla palkalla ihminen tulee toimeen ja voi toteuttaa jopa joitakin itselle tärkeitä asioita. Koulutuksen arvo on ainakin osaltaan sitä, että yksilö voi opiskelun kautta vastata sielunsa kaipuuseen oppia uutta ja haastaa itseään sekä saavuttaa uran, joka tyydyttää hänen henkilökohtaisia odotuksiaan. Koulutusta ja työntekoa arvostava yhteiskunta voi varmasti hyvin. Sellaisessa yhteiskunnassa tuskin tarvisee myöskään käyttää mitään pakkoja.

Kannattaako siis koulutus? Vai pitäisikö mahdollismman monen siirtyä mahdollisimman nopeasti peruskoulun jälkeen tekemään niitä tekemättömiä töitä, joihin ei vaadita vuosien opiskelua ja joihin voi siirtyä kuka tahansa miltä tahansa toiselta alalta?

Itse uskon, että koulutus kannattaa aina, kun sen välityksellä saavutetaan yksilön ja/tai yhteistä hyvinvointia. Uskon myös, että valitsemalla itselleen sopivimman koulutusväylän, nuori löytää paikkansa työmarkkinoilta. Toivon kuitenkin, että tuo paikka on sellainen, jota täyttäessään nuori kokee olevansa arvokas ihminen ja yhteiskunnan silmissä tärkeä osa kokonaisuutta. Siitä 100-vuotias Suomikin olisi ylpeä! 

 

Suomen vientiä maailmalle

Vuosi 2017 ja arki on pyörähtänyt mukavasti käyntiin tässä perheessä. Tammikuun ensimmäiset auringonpaisteiset talvipäivät ovat tuoneet piristystä kaikkien mieleen, vaikka väsymys kieltämättä vaivaa välillä meistä jokaista. Toisaalta meille suomalaisille tämä talven pimeys antaa hyvän syyn käpertyä itseen ja tutkailla elämää ehkä vähän syvemmin. Joku saattaa ehkä kutsua tätä tunnetilaa kaamosapatiaksi, mutta itse ajattelen talven lyhyiden päivien tarjoavan enemmänkin pienen luovan tauon kaiken tohinan keskellä.

Mukavaa energiaa arkeen tuo lisääntyvän auringonvalon ohella myös musiikki. Meillä Lotta ja Emma pitävät huolen siitä, että talossa kuuluu kitaran, ukulelen ja pianon soittoa tasaisesti. Ja jos kukaan ei soita tai laula, voi aina pistää nupit kaakkoon ja kuunnella musiikkia vaikkapa tietokoneen kajareista. Tämän blogipostauksen alkuun esimerkiksi tuli mieleeni sanat "tää on parasta just nyt", ja kuinka ollakaan, kyseessähän on myös suomalaisen laulajatähti Robinin biisi. Kuunnelkaa pois, kappale antaa takuuvarmasti energiaa päivään kuin päivään.

Muutaman viikon kestäneet pakkaset ovat myös jäädyttäneet läheisen järven jään sen verran paksuksi, että jäälle avattiin vihdoin retkiluistelurata. Lapsista Salla, Luukas ja Emma avasivat ulkoluistelukauden tänään sunnuntaina. Itse tyydyin perinteiseen potkukelkkaan, ja taidanpa jatkaa jääurheilua samalla tyylillä jatkossakin.

Tämä suomalainen upea talviluonto kaikkine nyansseineen on jotain sellaista, jonka toivoisi mahdollisimman monen kokevan. Näin perisuomalaisena tyyppinä minua ilahduttaakin suuresti se, että Emma näyttää nauttivan tuulesta, pakkasesta ja lumesta. Ja mikä parasta, hän on saanut italialaiset  ystävänsäkin vakuuttuneeksi Suomesta. Näillä näkymin Emman innoittamana Suomeen ja Savonlinnaan on tulossa kevään mittaan  parikin porukkaa. Silloin ei tarjolla ole enää luultavimmin lunta, mutta ei suomalaisessa keväässäkään ole mitään moitittavaa.

Suomessa olevat ulkomaalaiset vaihto-oppilaat ja samoin Suomesta muualle maailmalle matkanneet ja matkaavat suomalaiset vaihto-oppilaat ovat mielestäni hyvä mahdollisuus edistää Suomen matkailua. Tänään esimerkiksi juttelin hetken skypessä intialaisen Rhean kanssa, joka oli Savonlinnassa viime lukuvoden vaihdossa. Lotan kanssa ystävystynyt neitokainen kertoi tulevansa tänne luultavimmin toukokuussa tapaamaan host-perhettään sekä suomalaisia ystäviään ja tietenkin nauttimaan Suomen suvesta. Ja tiedän jo nyt, että Emma tulee Suomeen kerran jos toisenkin vaihtovuotensa loputtua ja palattuaan takaisin Italiaan.

Tuosta palaamisesta tuleekin mieleen toinen italialainen vaihto-oppilas Andrei, joka on parhaillaan matkalla Italiaan vietettyään Savonlinnassa viisi kuukautta. Emma kertoi Andrein harmitelleen sitä, ettei ollut valinnut pidempää vaihto-oppilaskautta. Eli näemme hänetkin todennäköisesti uudestaan vielä Savonlinnassa jossakin vaiheessa.

Oikein ihanaa viikkoa kaikille. Ja tsemppiä kaikille vaihto-oppilaille meillä ja maailmalla: olette osaltanne edistämässä Suomen vientiä maailmalle :).

Tervetuloa vuosi 2017

Vuoden 2016 viimeinen valonkajo.

Miten nopeasti aika kuluukaan. Tätä asiaa huomaan ihmetteleväni yhä useammin. Aikaisemmin ajattelin sen liittyvän tähän "arvokkaaseen" keski-ikään, mutta samaa asiaa tuntuu pohtivan myös tuo nuorempi sukupolvi. Emma totesi, että vaihto-oppilasvuosi on mennyt tähän mennessä todella vauhdilla ja vauhti sen kuin kiihtyy. Tälle vuodelle Emmalla on luvassa enemmän kokemuksia, mikä tarkoittaa luultavimmin sitä, että aika menee vieläkin nopeammin. Tällä hetkellä ykkösenä odotuslistalla ovat AFSn vaihto-oppilaille järjestämä Lapin matka sekä lukion vanhojenpäivä ja siihen liittyvät seremoniat. Lapin reissua Emma odottaa todella paljon, ja siitä tulee hänelle varmasti huikea kokemus. Mutta lähes yhtä odotettu tuntuu olevan vanhojenpäivä ja erityisesti vanhojenpäivän tanssit. Sitä varten perheemme lukiolaiset kävivät Helsingissä etsimässä itselleen juhlapukua. Emma teki mahtavan mekkolöydön, joka sopii hänelle täydellisesti, ja mikä parasta, tämä löytö oli hyvässä alennuksessa. Lotta ei löytänyt Helsingistä vanhojenpäiväpukua, mutta onneksi kotona odotti jo nettikaupasta tilattu kaunis iltapuku.

Vuosi 2017 otettiin meillä vastaan pienellä, mutta mukavalla porukalla. Kummipoikani Paavo tuli Anninsa kanssa kylään ja he taituroivat kaikille syötäväksi kasan maistuvia sushi-paloja. Toki meillä herkuteltiin niillä perinteisillä kiusauksilla ja nakeillakin. Perinteitä edusti myös rakettien ampuminen ja tinojen valaminen. Tässä kohtaa on tunnustettava, että minä ja Luukas jaamme yhteisen innostuksen ilotulitusraketteihin. Joten, hieman salassa kävimme täydentämässä isukin aikaisemmin ostamaa ilotulistusrakettivalikoimaa vielä uudenvuoden aattona ja lopputuloksena oli ihan mukava valoshow. Onneksi myös isukki myönsi yhden ylimääräisen padan olleen se paras kaikista :).

Tinojen valaminen on myös hauskaa, vaikkakin vähän sotkuista puuhaa. Mutta pitihän se jonkinlainen ennuste uudelle vuodelle tehdä. Varjotulkintojen perusteella näyttäisi vuodelle 2017 olevan luvassa matkoja, onnea, runsautta, eripuraa ja asuinpaikan vaihdoksia. Eli kutakuinkin samoilla linjoilla näyttää sujuvan tämä kuin edellinenkin vuosi.

 
Loppuun vähän saunapäivitystä. Tuossa ennen joulua lupailin, että Emma pääsee kokeilemaan saunomista vastan kanssa. Se jäi tähän vuoden 2017 ensimmäiseen päivään. Jos on uskomista onnellisen näköiseen naamatauluun saunan jälkeen, oli tuo kokemus Emmalle ilmeisen mukava. 

Meillä siis lähdetään tähän vuoteen saunanraikkaina ja vastalla vanhan vuoden rippeet poisvastottuna. Ei ollenkaan pöllömpi aloitus mielestäni!

Kaikille onnellista ja kokemusrikasta vuotta 2017!