Mitä miusta tulee isona?

Luultavasti olen sivunnut otsikon aihetta aikaisemminkin. Ajattelin kirjoittaa kuitenkin aiheesta, sillä perheen nuoriso-osasto (lähinnä tytöt) on pohtinut asiaa viime aikoina paljon. Emman sanoja lainatakseni: mitähän mie teen miun elämällä? Neitokaisen unelma-ammatti on jo vuosia ollut astronautti. Epävarmuus kuitenkin piinaa mieltä, sillä astronautiksi pätevöittävään koulutukseen ei ihan niin vain kävellä sisään. Emma haaveilee myös yliopistokoulutuksesta ulkomailla, mutta se on kallista ja toisaalta omastakin kotimaasta löytyy laadukkaita yliopistoja.

Myös Lotan tulevaisuuden unelmiin kuuluu ulkomailla olo ainakin jossakin vaiheessa. Ammatiltaan hän odottaa vaihtelevuutta ja monipuolisuutta. Välillä puheissa vilahtelee sana ekonomi ja välillä psykologi. Puheista päätellen tulevaisuuden ammatti näyttää olevan vielä melkoisesti hakusessa :)

Tänä keväänä peruskoulun päättävä Salla haki yhteishaussa lukiokoulutukseen ja ensisijaisesti Taidelukioon. Vasta 15-vuotias keskimmäiseni on vuosien saatossa vaihtanut unelma-ammattia tanssinopettajasta ja eläinlääkäristä poliisiin. Tällä hetkellä jännityksen aihe on kuitenkin Taikkarin pääsykoe, joka on edessä piakkoin. 

Luukas ei ole vielä juurikaan pohtinut tulevaisuuden suunnitelmiaan. 12-vuotiaalle tärkeintä on se, että seuraavan päivän läksyt on tehty ja kokeita ei ole tiedossa. Työelämän ja ammattien kiinnostavuutta 6.-luokkalainen kuopukseni pääsee kokeilemaan tänään Lappeenrannan Yrityskylässä, johon luokka tekee retken. Yrityskylä on peruskoulun kuudensille ja yhdeksänsille luokille suunnattu yhteiskunnan, talouden, työelämän ja yrittäjyyden oppimiskokonaisuus. Oppilaat ovat jo koulussa tutustuneet työnhakuun ja eri ammatteihin opettajan johdolla. Jokainen oppilas on valinnut päivän ajaksi yhden ammatin, jota he sitten tuossa oppimisympäristössä kokeilevat käytännössä. Uskon saavani päivän päätyttyä selonteon siitä, miltä työ pankin asiakasneuvojana tuntui. Tuo Yrityskylä-oppimisympäristö vaikuttaa todella innovatiiviselta idealta tarjota työelämäntuntemusta jo alakouluikäisille lapsille.

Mitä ylipäätään tuohon mitä miusta tulee isona -pohdintaan tulee, eivät nykyiset nuoret elä mitenkään helpossa maailmassa. Miten kyetä ennakoimaan yhteiskunnan tuleva työntekijätarve, kun siihen eivät pysty asiaa tutkivat asiantuntijatkaan. Onneksi näyttää siltä, että nykyajan nuoret ovat tottuneet maailmaan, jossa yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on joustavuus ja kyky muutokseen.

Emmalle vaihto-oppilasvuosi on antanut varmasti eväitä tulevaisuutta ajatellen, työskenteleepä hän sitten myöhemmin astronauttina tai virkamiehenä EU:ssa. Ja kyllä senkin voi jo laittaa CV:n meriittilistaan, että on selvinnyt kunnialla keskelle Itä-Suomea kohdistuneesta pidemmästä leiristä. Arempi tyyppi olisi varmasti pakannut kamansa heti kättelyssä pelkästään jo kuultuaan murretta, jota eivät aina edes itse alkuperäisasukkaatkaan ymmärrä :)

Pääsiäisen ajan hulinaa...

Pääsiäisen aika oli melkoista hulinaa, mutta mukavaa sellaista. Emman ystävien vierailu Savonlinnaan sujui hyvin, vaikka sään ei voi sanoa suosineen. Hyppäys Italian poikkeuksellisen lämpimästä kevätsäästä (+30 ºC) Savonlinnan hyiseen huhtikuuhun (-5 ºC) oli melkoinen. Onneksi nuoret olivat varustatuneet villapaidoilla ja talvitakeilla suomalaiseen kevätkeliin. Porukan ohjelmaan sisältyi muun muassa vierailu Olavinlinnaan ja uintia ja saunomista Spahotel Casinolla. Perheemme kannalta mukava kokemus oli perjantai-ilta, jolloin italialaisviisikko saapui Emman johdolla viettämään meille iltaa syömisen ja musisoinnin parissa. Ruokapuolella oli tarjolla tyypillisiä suomalaisia illanistujaisruokia, esim. lihapullia, Janssonin kiusausta (joka lienee kuitenkin ruotsalaista alkuperää...), perunasalaattia ja tonnikalapiirakkaa. Jälkiruokana vieraat saivat tutustua herkullisen kakun lisäksi mämmiin. En ole ihan varma siitä, mitä italialaiset tykkäsivät mämmistä, mutta jokainen kuitenkin uskaltautui maistamaan tätä hieman kyseenalaisen näköistä herkkua.

Mitä tuohon musisointiin tulee, ei ainakaan tälläinen keski-ikäinen olisi voinut toivoa laadukkaampaa ja rentouttavampaa perjantai-illan konserttia. Kitaravirtuoosiksi osoittautunut Federiko 1 (Federikoja oli kaksin kappalein...) lumosi kymmenhenkisen porukan soittotaidoillaan. Kitaraan tarttui illan aikana myös Emma, joka hänkin on soittanut kyseistä instrumentia jo vuosia. Pianoa puolestaan "paukuttivat" Liina ja Federiko 2 ja laulamisesta pitivät huolen Liina ja Ella. 

Pääsiäisen aika oli muutoinkin melkoista syömistä. Lauantaina Emma näytti minulle ja Vantaalta kylään saapuneelle siskolleni, miten pitsa oikeasti kuuluu tehdä. Yhtään murua ei jäänyt jäljelle. Sunnuntaina puolestaan pääsimme nauttimaan anopin loihtiman astetta fiinimmän päivällisen.

 

Tämä jo hyvällä vauhdilla oleva viikko numero 16 on palautumista syömisestä ja valvomisesta. Salla suuntasi tänään tiistaina luokkaretkelle Vuokattiin ja muu nuoriso kouluun. Perheen aikuisosasto tekee töitä ja opiskelee. Maailma makaa siis kohtuullisen hyvässä asennossa tämän perheen vinkkelistä katsottuna. Vielä pääsiäisen ajan "pyhyyteen" palatakseni voisi todeta, että elämän ilo koostuu kuitenkin loppupeleissä niistä ihmisistä, joita lähelläsi on ja joita lähellesi päästät :) - viimeksi mainittua seikkaa painottaen.

Oikein mukavaa viikkoa kaikille ja Emman sanoin: tulis jo se kevät!

"Keväisiä" tunnelmia

Huhtikuu on jo hyvässä vauhdissa. Valittaen täytyy kuitekin todeta, ettei ainakaan täällä Savonlinnan korkeudella ole tietoakaan keväisen leppeistä tuulista. Päinvastoin, välillä piskoo vaakatasossa räntää ja välillä vettä. Tähän ankeuteen voidaan sitten lisätä flunssa, joka kutittaa silmiä ja kaivelee kurkussa.

Mutta on meillä toivoa kevään ja kesän suhteen. Salla nimittäin tuli viime viikon torstaina viikon mittaiselta oppilasvaihtojaksolta Detmoldista Saksasta ja siellä  lämpömittari oli noussut parhaimmillaan jopa 25 asteeseen. Myös puut ja maa olivat jo vihreitä. Joten - sieltä se on kevät tulossa, vaikka juuri nyt ei siltä näytäkään.

Emman vaihtovuoden viimeiset kaksi kuukautta pyörähtää pian käyntiin. Olen tyytyväisenä pistänyt merkille, että Emma on löytänyt täältä omia hyviä ystäviä, kuten esimerkiksi Stefanian ja Tellun. Viime viikonloppuna hän kävi näyttämässä Stefanialle ja Tellulle, miten oikea italialainen pitsa valmistuu. Myöskään ystävät Italiassa eivät ole unohtaneet Emmaa. Vai mitä tuumaatte siitä, että pääsiäispyhinä on tulossa saapasmaasta ainakin viiden ystävän porukka pikavisiitille Savonlinnaan. Ohjelmassa on kuulemma ainakin saunomista ja Olavinlinnan kierros. Kuun lopussa on vuorostaan luvassa luultavasti astetta kuumottavampi vierailu, josta kerron sitten myöhemmin. Ehkä.

 

Mitä Emman vaihdon lopun häämöttämiseen tulee, on sen tiimoilta päässäni pyörinyt viime aikoina monta ajatusta. Ja jos tarkemmin ajattelen, en halua niitä ajatuksia vielä lähteä purkamaan. Joka tapauksessa tunnen päivä päivältä selvemmin, miten napanuora venyy ja paukkaa. Noin kuvainnollisesti ilmaistuna.

Niille, jotka tällä hetkellä ovat vasta aloittamassa tätä samaa matkaa, voisin sanoa, että vaihtovuosi on kaikille siihen osallistuville ennen kaikkea matka omaan itseensä. Siihen matkaan kannattaa varustautua aimo annoksella ennakkoluulottomuutta, kärsivällisyyttä, huumoria ja hyvää tahtoa.

Ei tarvii olla täydellinen - saa mokata

 
Pyrkimys täydelliseen suoritukseen ilman virheitä. Ei saa mokata. Älä ole nolo. On osattava puhua fiksusti. Tai ainakaan ei kannata ilmiantaa sitä, ettei ole hajullakaan siitä, mistä vastapuoli puhuu. Siinä muutama monelle suomalaiselle tuttu suoriutumismantra arkielämään. Jossakin elämän vaiheessa uskoin itsekin moiseen soopaan. Mutta tosiasiahan on itse asiassa päinvastainen: virheitä tekemällä oppii ehkä parhaiten. Ja kannustamalla saadaan valjastettua ne pienetkin vahvuudet käyttöön. Mietitään nyt vaikka lasta, joka opettelee kävelemään. Tässäkin perustaidossa vain harjoittelemalla ja mokaamalla eli kaatumalla saavutetaan hyvä lopputulos. Kukaan ei myöskään moiti kaatuvaa ja horjuvaa lasta, vaan pieni taapertaja saa kiitosta jokaisesta askeleesta ja häntä kannustetaan yrittämään uudelleen. 

Että, miksikö nyt valitsin postaukseen tällaisen aiheen? No, taaskin siihen kimmoke tuli Emmalta. Pahoittelin nimittäin eilen sunnuntaina hänelle sitä, että salille menomme jäi taaskin kerran ehkä vähän liian myöhäiseen ajankohtaan. Neitokainen totesi vaan, ettei se haittaa, sillä kukaan ei ole täydellinen. Ei tarvii olla.

Myös Emman suomen kielen opettelun taipaleelle mahtuu ns. mokia. Tai jos totta puhutaan, koko uuden kielen opettelu on ollut pelkkää mokailua ja mokien oikomista. Siinä se on sitten mokaillessa Emmankin kielitaito vähitellen kehittynyt suorastaan loistavaksi. Vai mitä sanotte italialaisesta, joka pohtii suomen kielen sanojen taivutusta partitiivissa ihan vakavalla naamalla? Se ei ole muuten helppoa edes natiivillekaan. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa sana tee (tässä yhteydessä tee tarkoittaa sitä erityisesti englantilaisille tuttua kuuma juomaa). Yksikön partitiivissa on melko helppoa sanoa: Juon teetä. Mutta miten sana taivutetaan monikon partitiivissa? Tuntuuko hieman tökkivältä sanoa: Juon teitä. Mutta niin se vain menee. Voitte tarkistaa vaikka Kielitoimiston sanakirjasta. Muitakin vastaavia partitiivin taivutusesimerkkejä kielestämme löytyy.
 
Mutta, kielessäkään ei aina edes täysin oikein artikuloitu ja taivutettu lause takaa sitä, että ihmiset ymmärtäisivät toisiaan. Ymmärtämiseen tarvitaan usein kykyä lukea ja kuulla sanat rivien välistä. Samoin ymmärtämiseen tarvitaan tuntemusta siitä kontekstista, jossa kieltä käytetään. Joten palaan alkuun, saa mokata ja yritetään ymmärtää.

Näillä sanoilla - täysin purjein uuteen viikkoon!