Mutta on meillä toivoa kevään ja kesän suhteen. Salla nimittäin tuli viime viikon torstaina viikon mittaiselta oppilasvaihtojaksolta Detmoldista Saksasta ja siellä lämpömittari oli noussut parhaimmillaan jopa 25 asteeseen. Myös puut ja maa olivat jo vihreitä. Joten - sieltä se on kevät tulossa, vaikka juuri nyt ei siltä näytäkään.
Emman vaihtovuoden viimeiset kaksi kuukautta pyörähtää pian käyntiin. Olen tyytyväisenä pistänyt merkille, että Emma on löytänyt täältä omia hyviä ystäviä, kuten esimerkiksi Stefanian ja Tellun. Viime viikonloppuna hän kävi näyttämässä Stefanialle ja Tellulle, miten oikea italialainen pitsa valmistuu. Myöskään ystävät Italiassa eivät ole unohtaneet Emmaa. Vai mitä tuumaatte siitä, että pääsiäispyhinä on tulossa saapasmaasta ainakin viiden ystävän porukka pikavisiitille Savonlinnaan. Ohjelmassa on kuulemma ainakin saunomista ja Olavinlinnan kierros. Kuun lopussa on vuorostaan luvassa luultavasti astetta kuumottavampi vierailu, josta kerron sitten myöhemmin. Ehkä.
Mitä Emman vaihdon lopun häämöttämiseen tulee, on sen tiimoilta päässäni pyörinyt viime aikoina monta ajatusta. Ja jos tarkemmin ajattelen, en halua niitä ajatuksia vielä lähteä purkamaan. Joka tapauksessa tunnen päivä päivältä selvemmin, miten napanuora venyy ja paukkaa. Noin kuvainnollisesti ilmaistuna.
Niille, jotka tällä hetkellä ovat vasta aloittamassa tätä samaa matkaa, voisin sanoa, että vaihtovuosi on kaikille siihen osallistuville ennen kaikkea matka omaan itseensä. Siihen matkaan kannattaa varustautua aimo annoksella ennakkoluulottomuutta, kärsivällisyyttä, huumoria ja hyvää tahtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti