Hiihtoloman alun tunnelmia

Kauan odotettu hiihtoloma alkoi vihdoin myös täällä Savonlinnan seudulla. Heti loman alkuun päätimme korjata sen puutteen, ettei Emma ole Suomessa ollessaan vielä päässyt hiihtämään. Tänään sunnuntaina sää oli hiihtolenkille enemmän kuin ihanteellinen, sillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Päätimmekin ohittaa suosiolla kuinka opin hiihtämään -oppitunnin, ja siirryimme suoraan itse asiaan eli hiihtämiseen. Tässä tapauksessa hiihtäminen tarkoitti noin yhdeksän kilometrin hiihtolenkkiä läheisen järven jäällä. Ja kuten seuraavasta videon pätkästä voi todeta, hiihtämään oppii parhaiten hiihtämällä.

 

Koska hiihto ei ole talviaktiviteeteista perheemme suosikki numero yksi, olemme motivoineet itseämme (tai ehkä enemmän tuota jälkikasvua) hiihtolenkille ottamalla lenkin kohteeksi Tellun tuvan. Tellun tupa ei ole mikä tahansa taukopaikka, vaan sympaattisen Tellun ylläpitämä sympaattinen rantamökki, jonka lämmössä voi nauttia vastapaistettuja munkkeja tai lettuja. Oman kokemukseni mukaan paatuneinkin hiihtoa karttava teini pistää kiltisti sukset ja monot jalkaan, jos palkkiona uurastuksesta on edellä mainittuja Tellun tuvan herkkuja.

Eilen lauantaina piipahdimme myös Riihisaaressa, jossa oli laskiaistapahtuma. Kävimme samalla reissulla torilla, jossa vietettiin kuutin rotinoita. Nyt yhdeksättä kertaa järjestetyllä kuutin rotinoilla halutaan tuoda esille saimaannorppaa ja erityisesti sitä, että norppakannan säilymiselle tärkeää on suoda juuri poikasensa synnyttäneille norpille pesärauha. Torilla bongasimme myös liikkeelle lähteneen Olavinlinnan tornin. Hieman epäselväksi jäi kuitenkin se, kuka kolmesta torniveljeksistä päätyi Emman kanssa samaan kuvaan.

Ja tämän upean talviviikonlopun päätteeksi voi vain todeta, että kyllä Suomi on  maailman maista ihan ykkönen tai vähintäänkin kakkonen aika monessa asiassa. Tähän loppuun kevennykseksi sopiikin Noin viikon uutisten parodiavideo. Kannattaa katsoa :)

 

Viikon huipentuma: vanhojen tanssit

Tämän viikon postaukselle yritin rekrytoida kahta muuta kirjoittajaa. Emma ja Lotta olivat kuitenkin sen verran väsyneitä vanhojenpäivään liittyvistä tohinoista, etten saanut heitä innostumaan asiasta. Lisäksi molemmilla on ensi viikolla kokeita, joihin lukeminen alkoi tänään sunnuntaina. Joten teidän lukijoiden on nyt tyydyttävä jälleen kerran minun pohdintoihini.

Tänään sunnuntaina 19.2. Emma on ollut Suomessa tasan puoli vuotta. Nauravaisesta ja aina positiivisesta neitokaisesta on tullut kiinteä osa perhettämme. Joskus tässä matkan varrella olen ollut jopa hieman huolestunut siitä, että Emma tuntuu löytävän lähes jokaiseen asiaan ja ihmiseen positiivisen lähestymistavan. Yksi tärkeä tekijä hänen sopeutumisessaan Suomeen ja meidän perheeseen on varmasti ollut jalat maassa -asenne, jossa arjen normaali tylsyys kuuluu asiaan. Elämän ei edes vaihto-oppilasvuonna tarvitse olla pelkkää hypetystä ja elämyksestä toiseen kiirehtimistä. Päinvastoin, arjen vastapainona satunnaisten juhlahetkien merkitys korostuu ja ne tuntuvat makoisemmillta. Tämän viikon kohokohta koko perheelle oli ehdottomasti perjantain (17.2.) vanhojenpäivä. Emma ja Lotta valmistautuivat tähän tärkeään lukion toisen vuoden opiskelijoiden siirtymäriittiin sekä yhdessä että kumpikin omien ystäviensä kanssa. Taidelukion vanhojen tanssit järjestettiin tuttuun tapaan Savonlinnasalissa, jossa tunnelma oli juhlava mutta samalla lämminhenkinen.

 Kuvakollaasi puhukoon puolestaan :)

Lopuksi kannustan kaikkia vaihto-oppilaan ottamista harkitsevia ryhtymään tuumasta toimeen. Luvassa on taatusti mieltä ja ajatusmaailmaa avartava kokemus. Vaihtariprojektin puolivuotisraporttiin voin omalle kohdalleni laittaa kommentin: Monessa suhteessa saavana osapuolena. Kiitos Emma :) 

P.s. Ensi viikolla yritän saada perheen muita kirjoitustaitoisia tyyppejä kuvaamaan muutamalla rivillä omia kokemuksiaan tästä projektista.

Mitä kuuluu?

Mennyt viikko oli suorastaan kiireinen. Tässä en nyt lähde listaamaan kiireiden syitä, mutta joskus tekemistä tuntuu vain olevan enemmän kuin riittävästi. Emma tuli Lapista tiistaina. Matka oli ollut mahtava, mutta samalla melkoisen raskas, sillä nukkumiseen ei viikon aikana oltu juuri tuhlattu aikaa. Neitokaisen kokemuspankki kasvoi matkan aikana ainakin muutamalla pyörähdyksellä laskettelurinteessä ja avantouinnilla. Saunassa ja avannossa Emma oli käynyt joka päivä, mistä hänelle iso hatunnosto nimimerkillä "en ole vielä kokeillut". Kiireisen viikon päätteeksi Emma kävi vielä sunnuntaina kisaamassa uintikilpailussa, jossa tuomisina oli kaksi ykkössijaa. Suorastaan harmittaa, että olin Harrin kanssa viikonlopun Helsingissä, emmekä päässeet todistamaan neitokaisen suorituksia altaassa :(

En ole Emman kanssa kuluneella viikolla suoraan sanottuna ehtinyt istumaan pitemmäksi ajaksi alas ja juttelemaan, kuten meillä usein on tapana. Onneksi Emma innostui kuitenkin näin sunnuntain päätteeksi ideastani tehdä yhdessä pieni yhteenveto kuluneista vaihto-oppilaskuukausista, joita hänellä on takana jo lähes kuusi. Ja seuraava haastis tehtiin muuten sitten suomen kielellä :)

Miten menee?
- Aika hyvin menee. Välillä on "matala-päiviä", mutta se on ihan normaalia.

Oletko tuntenut koti-ikävää?
- Joskus, mutta en tosi pahaa. Mutta kun oli joulu, oli jotenkin outo fiilis ja vähän koti-ikävä. Mutta mie tiedän, että kun meen takasin Italiaan, voin tehdä sinne kuuluvia juttuja aina. Nyt miun pitää nauttia siitä, mitä mie voin tehdä täällä. Joskus se on aika vaikeaa tajuta, mutta se on oikeesti tärkeetä ymmärtää.

Mikä on ollut tähän mennessä pahinta?
- Ehkä pahinta oli vähän ennen joulua, koska miun koira kuoli. Koulussa ei myöskää ollut mitään kiinnostavaa. Ja toinen italialainen vaihto-oppilas Andrei oli lähdössä takasin ja se oli vähän surullista. Mutta kun joululoma alkoi, oli parempi ja joulu oli tosi hyvä!

Mikä on ollut tähän mennessä parasta?
- Kaikki. Kun teen uusia asioita, jotka on täällä normaaleja. Luistelu jäällä oli ihanaa ja se kun voin mennä järven jäälle lenkille. Nyt olen innostunut, kun aurinko paistaa ja se nousee aikaisemmin. Sitten Lappi oli ihana ja Tallinna oli myös tosi hyvä.

Valitsisitko Suomen vaihto-oppilasvuoden kohdemaaksi (näillä kokemuksilla), jos saisit päättää uudelleen?
- Kyllä, ehdottomasti!

Mitä haluaisit vielä kokea?
- En tiiä. Ehkä matkustella Suomessa ystävien kanssa. Haluan tehdä ihan normaaleja juttuja. Niin ja vielä pitää hiihtää.

Emman mainitsema hiihto on kyllä kieltämättä jäänyt perheessämme vähän vähemmälle huomiolle, sillä perheeseen ei kuulu hiihto-ihmisiä. Mutta - tämä hiihtoasia on jo laitettu vireelle, ja ehkäpä teemme pienen hiihtoretken läheiselle Tellun-tuvalle parin viikon sisällä. Tulevia elämyksiä ovat lisäksi ainakin mökkireissu ja risteily Tukholmaan. Ja uskoisin, että upea kokemus Emmalle tulee olemaan myös vanhojen tanssit, joita tanssitaan tulevana perjantaina 17.2. Ja kuka tietää, mitä kivaa ystävänpäivä tuo tullessaan...

Hyvää viikkoa kaikille ja muistakaa ystäviänne ja/tai rakastettuanne!

Ajatuksia ruuasta ja ruuan vierestä

Hyvä ruoka, parempi mieli. Näin äiti-ihmisenä tuo lause on erityisen konkreettista siinä kohdassa, kun jälkikasvu tulee vatsat kurnien harrastuksista kotiin. Jos ruokaa ei ole tarjolla, mielialat laskevat nollan alapuolelle alta aikayksikön ja tuhojen korjaamiseen menee enemmän aikaa kuin se kuuluisa akateeminen vartti. Viisas äiti pitää huolen siitä, että vähintäänkin jääkaapista löytyy muutakin kuin valo. Aina parempi, jos tulijoita odottaa valmiiksi katettu pöytä höyryävine kattiloineen.

Tässä perheessä viimeisen kolmen viikon aikana ruoka on ollut tapetilla tavallista useammin. Syynä siihen on Emman ja Lotan innostus syödä astetta eettisemmin ja toisaalta terveellisemmin. Sallahan on tätä ideologiaa pyrkinyt toteuttamaan ruokavalinnoissaan jo vähän pidempään. Käytännössä tämä on näkynyt siinä, että  ruokapöydän antimet ovat monipuolistuneet ja muuttuneet kasvisvoittoisimmiksi. Ja omalla kohdallani tämä on tarkoittanut sitä, että minä olen viettänyt keittiössä aikaa lähinnä siivoten.

Nykyistä suomalaista ruokakulttuuria on (ainakin meidän perheessä) leimannut jo pitkään sellainen fastfood-mentaliteetti. Saarioisten äitiin meillä ei juurikaan ole turvauduttu, mutta pikapäivällinen syntyy helposti tummasta spagetista ja tonnikalasta kermalla ryyditettynä. Ei siinä mitä, hyvää ruokaa tuollakin reseptillä olen saanut aikaiseksi. Mutta - kyllä tosiasia on se, että kun keittiössä viettää aikaa enemmän kuin sen tonnikalapurkin avaamisen verran, on suurempi tilastollinen todennäköisyys saada kokemus monimuotoisemmasta makunautinnosta. Ja mitä siihen tarvitaan?  Noiden edellä mainitsemieni raaka-aineiden ohella ruuanvalmistuksessa käytetään meillä nykyisin sokeritonta mantelimaitoa, maapähkinävoita, oliiviöljyä, avokadoja, porkkanoita, bataatteja, valkosipulia,couscousia, papuja, linssejä jne. Tässä kohtaa voin jo myöntää, että keittiöni on vallattu lähes kokonaan. Siivoamisen lisäksi kierrän kaupoissa tutkaillen uusia raaka-aineita. Joten jos joku bongaa minut lähikaupassa tuijottamassa silmät lasittuneena jotakin purnukkaa, olen vain tekemässä etsivää raaka-ainetyötäni...

Emma on muutamaan otteeseen ihmetellyt ruuan kalleutta Suomessa. Toisaalta hyvää ja terveellistä ruokaa voi valmistaa myös kohtuullisen edullisesti. Porkkana ja peruna ovat halpoja. Samoin täysjyväpastan ja erilaisten puuroryynien hinnat eivät tee suurta lovea kukkaroon. Oikeastaan ruuanvalmistamisessakin näyttäisi luovuudella olevan iso rooli. Rohkeasti erilaisia mausteita käyttämällä tutustakin ruuasta saa toisenlaista ja ehkä jopa maistuvampaa.

Ruuan vierestä sen verran tähän loppuun, että Emma on suorittanut Lapin reissun aikana poroajokortin. Neitokainen palaa kotiin tiistaina, ja mielenkiinnolla odotamme kuulevamme hänen kokemuksistaan jänkhällä.