Viime aikoina tässä perheessä nuoriso-osasto on miettinyt omia tulevia opiskelupaikkakuvioitaan sekä niihin liittyen mahdollisia uranäkymiä. Välillä ilmassa on leijunut kysymys siitä, kannattaako opiskelu ylipäätään. Kysymyksen ymmärtää, kun lukee uutisia irtisanomisista ja yt-neuvotteluista. Myös tämän vuoden alussa voimaantullut laki, joka velvoitttaa työttömän ottamaan vastaan mitä tahansa kokoaikatyötä, vaikka koulutus oliskin ihan toiselle alalle, pistää miettimään koulutuksen mielekkyyttä.
Meille suomalaisille on kautta aikojen iskostettu päähän mantraa koulutuksen tärkeydestä. Kun opiskelet ahkerasti, menestyt elämässäsi ja pääset tekemään työtä, joka vastaa vahvuuksiasi ja toiveitasi. Vaikka opiskelu edelleen on se väylä toiveiden mukaiseen työuraan, ei se enää sitä satavarmasti kuitenkaan takaa. Mitä oikein näille nuorille sitten pitäisi neuvoa? Olisiko heitä ohjattava tekemään opiskeluvalinnat pelkästään sen mukaan, miltä alalta löytyy tulevaisuudessa töitä? Pitäisikö heitä pyytää unohtamaan ehkä omat luontaiset vahvuudet ja haaveet unelmatyöstä, jossa työllistyminen ei ole niin varmaa? Mitä, jos valinta on sittenkin väärä, sillä yhteiskunta ja sen rakenteet muuttuvat yhä nopeammissa sykleissä.
Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Tuntuu kummalliselta elää aikakautta, jossa koulutus ja työ ei saa sitä arvoa, joka niille kuuluu. Missä vaiheessa on unohdettu se, että kaikki työ on arvokasta ja kaikki koulutus on arvokasta. Työn arvostukseen kuuluu olennaisesti se, että siitä saatavalla palkalla ihminen tulee toimeen ja voi toteuttaa jopa joitakin itselle tärkeitä asioita. Koulutuksen arvo on ainakin osaltaan sitä, että yksilö voi opiskelun kautta vastata sielunsa kaipuuseen oppia uutta ja haastaa itseään sekä saavuttaa uran, joka tyydyttää hänen henkilökohtaisia odotuksiaan. Koulutusta ja työntekoa arvostava yhteiskunta voi varmasti hyvin. Sellaisessa yhteiskunnassa tuskin tarvisee myöskään käyttää mitään pakkoja.
Kannattaako siis koulutus? Vai pitäisikö mahdollismman monen siirtyä mahdollisimman nopeasti peruskoulun jälkeen tekemään niitä tekemättömiä töitä, joihin ei vaadita vuosien opiskelua ja joihin voi siirtyä kuka tahansa miltä tahansa toiselta alalta?
Itse uskon, että koulutus kannattaa aina, kun sen välityksellä saavutetaan yksilön ja/tai yhteistä hyvinvointia. Uskon myös, että valitsemalla itselleen sopivimman koulutusväylän, nuori löytää paikkansa työmarkkinoilta. Toivon kuitenkin, että tuo paikka on sellainen, jota täyttäessään nuori kokee olevansa arvokas ihminen ja yhteiskunnan silmissä tärkeä osa kokonaisuutta. Siitä 100-vuotias Suomikin olisi ylpeä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti