- Oonpa - enemmän kuin sie. Sie et sauno etkä syö silliä. (Emma)
- Öööö... (Lotta)
Tuo keskustelu käytiin lauantaina Lotan ja Emman välillä sen jälkeen, kun olimme syöneet perinteisen suomalaisen ruuan: karjalanpaistia, perunoita, silliä, sienisalaattia ja ruisleipää. Jälkiruokapöydästä löytyi poikkeuksellisesti myös salmiakkia, sillä syöjinä oman porukan lisäksi oli Emman poikaystävä Emmanuelle sekä molempien yhteinen ystävä Davide, ja halusimme tutustuttaa heidät monelle suomalaiselle rakkaaseen makeiseen. Emmanuelle ja Davide maistelivat ruokia ennakkoluulottomasti, mutta suomalainen sinappisilli ei välttämättä kolahtanut italialaispoikien makuhermoihin. Emma puolestaan ihmetteli nuorten miesten haluttomuuttaa ottaa lisää tuota herkkua :) Emman kohdalla ei todellakaan ole kyse vieraskoreudesta, sillä aina kun ostan jääkaappiin sinappisillipurkin, se jotenkin kummasti löytyy melko pian täysin tyhjillään. Ainoastaan salmiakin suhteen Emma oli poikien kanssa samoilla linjoilla, eikä salmiakki saanut suurta kannatusta heistä keneltäkään. Itse asiassa Emma ei ole halunnut syödä salmiakkia maistettuaan sitä kerran vaihtovuoden alussa. Kovasti yritimme sitä jälleen lauantaina, mutta lopputulemana oli edellä kuvattu keskustelu.
Totuuden nimissä puhuakseni, Emma kyllä varmasti kaipaa italialaisia herkkuja, mutta kiitettävästi hän on päässyt sinuiksi niihinkin suomalaisiin ruokiin, joita eivät edes kaikki suomalaiset halua maistaa. Omakaan jälkikasvuni ei ole aikaisemmin edes uskaltautunut viemään suuhun saakka silliä, sienisalaatista nyt puhumattakaan. Olemmekin vitsailleet, että Emma on vähitellen muuttunut suomalaisemmaksi kuin moni suomalainen. Kun tähän lisää sen, että neitokainen käy usein saunassa ja aina tilaisuuden tullen avannossa sekä tykkää olla välillä omissa oloissaan, voidaan puhua integroitumisen suomalaiseen kulttuuriin olevan melko hyvällä mallilla. Kuvaavaa on sekin, että tuo Lotan ja Emman väittely suomalaisuudesta sai Lotankin kerran sanattomaksi. Sitä ei nimittäin yleensä hänen kohdallaan tapahdu...
Emmanuellen ja Daviden puolesta harmittaa vähän tämä sää, joka on kaukana keväisestä. Toisaalta molemmista oli vähintäänkin eksoottista, että lauantaina maisema muuttui muutamassa tunnissa erittäin talviseksi ja samalla kylmäksi. Onneksi vappupäivä oli aurinkoinen, ja nuoret pääsivät reippailemaan ulkona.
Vaikka kevät on tullut Suomeen hitaasti, ei se sulje pois sitä tosiasiaa, että Emman vaihtarivuosi kulkee vääjäämättä kohti loppua. Olenkin huomannut aloittaneeni jo jossakin määrin sen seikan työstämisen, että Emma lähtee reilun puolentoista kuukauden kuluttua täältä pois. Havaitsin harjoittavani jonkinmoista itseterapointia jutellessani aiheesta ystävilleni. Luultavasti ja onneksi en välttämättä edes oivalla vielä täysin sitä, minkälainen aukko elämäämme Emman lähdön jälkeen jää.
Seuraavaan postaukseen ajattelin tehdä pienen haastiksen, jossa Emma kertoo kuluneista kuukausista: mikä on ollut hyvää/huonoa ja vieläkö hän on ihan pihalla jne.
Näillä kuvilla, mahtavaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti