Taisin luvata viime postauksessa pienen haastiksen. Ensin haluan kertoa kuitenkin viime viikon Tukholman matkastamme. Matkalla oli koko perhe Sallaa lukuun ottamatta. Sallunkainen halusi jättää matkan väliin, koska hänellä on tulevana viikonloppuna Tampereella streetin SM-kisat, joita varten tanssia on treenattava tavallistakin enemmän. Lisäksi seurueeseemme kuului toinen siskoni perheensä kanssa. Matka oli mahtava kaikin puolin. Oikeastaan kyse oli Emman 18-vuotisristeilystä, sillä neitokainen saavutti täysi-ikäisyyden 2.5. Myös siskoni vietti samana päivänä synttäreitä, mutta vuosikymmeniä on mittarissa pari enemmän... Matkan anti lyhyesti ilmaistuna oli seuraava: hyvää ruokaa, hyvää seuraa, mahtava sää (sopivan lämmintä ja aurinkoista) ja ihan hyvää risteilyohjelmaa laivalla. Tuukka ja Emma uskaltautuivat myös kokeilemaan karaokea. Tukholmassa kävimme vanhassakaupungissa. Kävimme tarkastamassa myös kuninkaanlinnan vartiosotilaiden valppauden tason. Emme kuitenkaan osallistuneet varsinaiselle linnakierrokselle. Sen sijaan piipahdimme kuninkaanlinnan kappelissa ja linnan alueella sijaitsevissa museoissa. Näyttelyt olivat yllättävän hienoja, ja ne vastasivat matkan kulttuurillisesta annista paremmin kuin hyvin.
Vaikka Tukholma on upea kaupunki, oli mukava kuulla, että Emman mielestä Helsinki on parempi. Lotan ja Emman matka huipentui vielä lauantaiseen väriestejuoksuun Helsingissä. Kyseessä on leikkimielinen liikuntatapahtuma, jossa osallistujat kiertävät viiden kilometrin esteradan. Nimensä mukaisesti osallistujat saavat matkan aikana päälleen väriä...Ja kuten kuvista näkyy, myös tytöt saivat osansa tuosta väristä. Emman ja Lotan kanssa menoon mukaan oli saapunut Savonlinnasta Sofia, Liina, Hilla ja Ella.
Mikä fiilis?
- Ihan hyvä...
Mikä on ollut vaihto-oppilasvuodessa parasta?
- En tiedä. En oikeesti tiedä. On outoa, että ei ole tullut mitään erityistä...(Emma tarkensi, että kaikki on ollut parasta, josta johtuen on vaikea nostaa esiin yhtä yksittäistä juttua). Mutta tykkään tosi paljon paikoista, ne on ihania. Hiljaisuus on niin ihanaa. Se on todella erilaista, mitä odotin. Olen tottunut tungokseen. Italiassa on noloa, jos oot kavereiden kanssa, etkä puhu. Täällä se on normaalia ja miusta ihanaa.
Mikä on ollut vaihto-oppilasvuodessa pahinta?
- Ehkä kieli, koska alussa se oli tosi iso muuri. Ei ollut alussa hyvä. Mutta nyt sekin on hyvin. Ruoka on tosi erilaista, mutta ei ole ollut pahaa, siihen tottuu. Tykkään kuitenkin enemmän italialaisesta ruuasta. Myöskää lumi keväällä ei ole hyvä, mutta ei sekään haittaa...
Mikä on yllättänyt?
- En halua kuulostaa oudolta, mutta ihan kaikki. Kaikki on ollut ihan erilaista, mitä odotin. Alussa kaikki oli uuden löytämistä.
Mihin olet pettynyt?
-En mihinkään, koska minulla ei ollu paljon odotuksia. Tiesin, että kaikki on erilaista täällä.
Miten vaihto-oppilaan kannattaa valmistautua vaihtovuoteen?
- Siun pitää olla kiltti ja kohtelias. Siun pitää olla avoin uusille jutuille. Se on parasta, koska jos sie meet johonkin, siun pitää tehdä sitä, mitä ne tekevät ja kokea se. Sitten sie saat sanoa, että sie olet ollut siellä. Et voi olla koko ajan siun uusien ystävien kanssa, on tärkeää, että oot perheen kanssa. Se on suuri osa vuotta. Se on tärkeää.
Mitä neuvoja antaisit tuleville host-perheille?
- Miusta se on tärkeää, että perhe haluaa puhua vaihto-oppilaan kanssa. Vaihto-oppilasta voi pelottaa puhua perheen kanssa joistakin asioista. Joskus voi tapahtua, että jokin asia on vaihto-oppilaalle ärsyttävää, mutta perhe ei tiedä. Vaihto-oppilas tulee erilaisesta kulttuurista. Perheen pitää puhua tosi paljon vaihto-oppilaan kanssa. Miun mielestä on tärkeää, että perhe on alussa tiukka. Riippuu kyllä vaihto-oppilaasta. Jos perhe ei ole alussa tiukka, voi olla, että vaihto-oppilas tekee mitä haluaa. Alussa ei kannata kuitenkaan vaatia vaihto-oppilaalta liikaa, kun hänen pitää oppia kieli ja mennä kouluun. Mutta sekin riippuu siitä, kuka vaihto-oppilas on.
Näillä ajatuksilla, voikaa hyvin ja olkaa toisillenne kilttejä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti