Ja niin taas viikko vierähti, eikä tehnyt tiukkaakaan. Kuluneen viikon aikana perheemme lukumäärä laski tilapäisesti takaisin viiteen, sillä Lotta on tällä hetkellä Taidelukion kuoromatkalla. Kuorolaisten sijainti näin myöhään sunnuntai-iltana on jossakin päin Puolaa, josta he alkuviikosta siirtyvät sitten Latviaan Riikaan. Emma on onneksi paikannut ansiokkaasti Lottaa keittöhommissa, ja pariin otteeseen olemme saaneet nauttia herkullisista pasta-annoksista. Eli ihan perusperunalinjalle ei tipahdettu perheen kokin matkustelun vuoksi...
Näin sunnuntaina on taasen myös hyvä hetki kelata viikon ajan tapahtumia, pohtia käytyjä keskusteluja ja miettiä mielen myllerryksiä. Yksi itseä kovasti mietityttänyt asia on tuo vaihto-oppilaan ja perheen kemioiden kohtaaminen. Olen siitä jo aikaisemminkin maininnut, mutta nyt pureudun asiaan vähän syvällisemmin. Nimittäin, kun ns. valitsimme itsellemme sopivaa vaihto-oppilasta, tuli välillä tunne kuin olisi ollut valitsemassa eläinkaupasta itselleen lemmikkikoiraa. Vaihto-oppilaan luettelemien erilaisten ominaisuuksien ja kiinnostuksen kohteiden ohella tiirailimme ehdokkaan valokuvaa ja arvailimme, josko kyseinen tyyppi istuisi meidän perhe-elämäämme.
Nyt jälkikäteen olen tyytyväinen, että panostimme valintaan melkoisesti. Emme lähteneet kokeilemaan kepillä jäätä, ja valinneet ehdokasta, jonka elämäntyyli poikkesi todella selkeästi omastamme. Sillä ristiriitoja olisi varmasti ollut tiedossa, jos näin maalaiskaupungissa asuvina esimerkiksi olisimme valinneet tyypin, joka kertoi pitävänsä suurkaupungin humusta ja nauttivansa rock-konserteissa käymisestä (noin kärjistäen).
Tällä nyt tahdon vinkata vaihto-oppilaan ottamista harkitseville siitä, että tutkailkaa ujostelematta ja kaikessa rauhassa vaihto-oppilaskandidaattien kuvauksia, vaikka se ehkä hieman tirkistelyltä ja huutokauppatouhulta tuntuukin. Kannattaa myös miettiä tarkaan, millaisia ominaisuuksia sitten loppupeleissä siellä arjessa ihmisissä arvostaa. Koska elämä on, ylllätys yllätys, pääasiassa arkea :) myös sen vaihto-oppilaan tulon jälkeen.
No, tuohon valintaan. Meillä Emman kanssa sujuu edelleen kaikki hyvin. Tosin kunniaa siitä ei nyt voi ottaa host-porukalle, vaan kyseessä on kahden kauppa, joka on ilmeisen onnistunut. Emman sanoin: Obviously we both are lycky... Tässä syksyn mittaan olen ilokseni voinut panna merkille senkin, että host-perheen lapsista ja ja vaihto-oppilaasta voi myös tulla ystäviä, vaikka se ei niin yleistä ilmeisesti olekaan. Joten Lotalle sinne Puolaan tiedoksi, että isosiskosi odottaa sinua kovasti jo kotiin :)
Mutta tunteilut sikseen. Tähän loppuun kevennykseksi tieto siitä, että hämärän hyssy on painumassa mailleen, ja tilalle on tulossa ihan rehellistä pimeää. Päivä nimittäin lyhenee hitaan varmasti kohti joulukuun loppua. Mutta ei anneta sen masentaa, vaan pistetään pari kynttilää lisää valovahvuuteen ja mennään yhdessä hymyillen läpi kaamoksen.
Näillä sanoilla, hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti