Ystävyyttä ja saunomista

Sunnuntaisin minulla on tapana pohtia päivän mittaan mahdollisia blogipostauksen aiheita. Sama juttu myös tänään. (Tässä vaiheessa päivä on kyllä jo tainnut vilahtaa maanantain puolelle). Yleensä käy kuitenkin niin, että näppäimistölle siirryttyäni suunnittelemani blogipostauksen aihe muuttuu ihan joksikin muuksi. Niin kävi tälläkin kertaa. Ajattelin nimittäin ensin kirjoittaa syysloman alun tunnelmista sellaisen kevyen ja keveän tarinan. Miten syysloma tulee tarpeseen ja miten hyvä on pitää ahkeroinnista taukoa, jotta sitten jaksaa taasen puurtaa töissä ja opiskelun parissa. No tällä kertaa tietokoneen ääreen istuttuani mieleeni putkahti lapsuudesta tuttu loru, joka kuuluu näin: "Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on taskussa avain ja lukko. Niillä se sitoo ystävät yhteen, niin kuin maamies pellolla lyhteen".

Syy, miksi tuo loru tuli mieleeni, liittyy vahvasti perheemme vaihto-oppilasprojektiin ja yleensä vaihto-oppilastoimintaan. Nimittäin sen tiimoilta on varmasti yksi jos toinen perhe solminut ystävyyssuhteita, jotka ovat kantaneet ja kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Itsestäänselvää tallaisen suhteen muodostuminen perheen ja vaihto-oppilaan välille ei kuitenkaan ole. Aina ei nimittäin välttämättä kemiat ja odotukset kohtaa toisiaan ja lopputuloksena on kaikkea muuta kuin ystävyyttä yli rajojen. Tästäkin syystä tunnen syvää iloa siitä, että perheemme ja Emman välille näyttäisi olevan kasvamassa ja kehittymässä ystävyyttä, joka raapaisee meitä kaikkia vähän pintaa syvemmältä. Yli kahden kuukauden aikana uuden perheen ns. tunnustelutyöt alkaa olla tehty ja jokainen on löytänyt paikkansa tässä kokonaisuudessa

Ystävyys - Emma ja Emman tekemät muffinssit :)

Ystäväloru tuli mieleen siitäkin syystä, että Lotta on parhaillaan Dubaissa tapaamassa  ystäväänsä Rheaa, joka oli Savonlinnassa vaihto-oppilaana. Tytöt aloittivat tapaamisen suunnittelun jo ennen kuin Rhea palasi kesäkuussa takaisin Intiaan. Matka on myös osoitus siitä, että todellinen ystävyys ei ole vain puhetta, vaan myös tekoja.

Monenlaista ystävyyttä :)

Mitä ystävyyteen tulee, voi se kohdistua muuhunkin kuin ihmisiin. Emma on nimittäin osoittautunut todelliseksi saunomisen ystäväksi. Lauantaina saunasta tultuaan hän totesi, että sauna ei tuntunut tarpeeksi kuumalta, sillä siellä oli vain 60 astetta lämmintä. Hänestä paras lämpö löylyttelemiseen on 80 astetta... Neitokainen myös odottaa kovasti lunta ja pakkasta. Sekin liittyy muuten osittain saunaan, sillä yksi Emman haaveista on kieriä löylyn jälkeen lumessa.

Tulispa talvi, että pääsis saunasta lumeen kieriskelemään :)

Mitä tuohon saunomisen ystävä -juttuun tulee, on Emman kunniaksi sanottava, että hän on oivaltanut mielestäni myös saunomisen syvällisemmän merkityksen. Hänen mukaansa saunomisessa parasta on se, kun saa istua hiljaa lauteilla ajatustensa kanssa ja rentoutua. Seuraava askel tämän ystävyyden kehittymisessä on se, että kerromme Emmalle vastasta, jolla suomalaiset usein itseään saunassa piiskovat. Nähtäväksi jää, kehkeytyykö ystävyys uudelle levelille. Siitä sitten tarinaa ehkä viimeistään joulusaunan jälkeen :)

Mukavaa viikkoa kaikille ja muistakaa saunoa!