Hittejä ja huteja

Jos joku olisi sanonut minulle kymmenen vuotta sitten, että teidän perheessä tulee olemaan joku päivä vaihto-oppilas, olisin varmasti kieltänyt jyrkästi moisen mahdollisuuden. Sehän tarkoittaa sitä, että joku perheen ulkopuolinen tulee osaksi elämääni ja jakaa jääkaappini sisällön lisäksi tunteeni ja ehkä ne elämäni ei niin loisteliaat hetketkin. Ja sellaiseen ei tällainen perussavolaisella luonteenlaadulla varustettu naisihminen välttämättä ihan kevyesti taivu.

No näemmä taipuu. Ja ainakin tässä vaiheessa matkaa olen tyytyväinen siihen, että olen tähän seikkailuun uskaltautunut ja taipunut. Syitä on monia. Yksi niistä on hyvinkin syvällinen eli diippi nuorisokieltä käyttääkseni. On nimittäin ollut voimaannuttavaa (jo toinen muotisana - apua!) oivaltaa se, että perhepiiriin voi sulkea muitakin kuin sen oman tutun porukan. Myönnän myös, että pelkäsin hitusen tuon uuden tyypin pusertavan näin äiti-ihmiseltä ne kuuluisat viimeisetkin mehut pois puserosta. Mutta niin ei ole käynyt. Kaikki on loksahdellut luontevasti paikoilleen.

On ollut ilahduttavaa huomata sekin, että myös Emma tuntee olonsa meillä ilmeisen kotoisaksi. Tähän johtopäätökseen olen päätynyt pienten juttutuokioidemme perusteella sekä ihan omin silmin tehtyjen havaintojen perusteella. Nimittäin kodin siivousvastaavana olen pannut merkille sen, että neitokainen osaa jättää sängyn petaamatta aamulla siinä missä muukin nuoriso ja että lautaset ei aina kulkeudu astianpesukoneeseen. Jollekin nuo seikat voivat olla merkkejä epäsiisteydestä, mutta minä luen ne merkeiksi onnistuneesta kotiutumisesta :). Ja olen salaa tyytyväinen. (Emma, jos luet tämän sitten kun suomen kieli taipuu paremmin: mene peittämään kuitenkin se sänky...joohan.)

Matka jatkuu!

Äiti-ihmisenä kuluneen viikon huti-osastoon laitan ajoittaisen turhan kiireen, jonka tiimoilta eräänä päivänä päivällisemme koostui viime vuoden joulun alla pakastetuista lanttulaatikosta ja imelletystä perunalaatikosta sekä valmislihapullista. Menu ei saavuttanut suurta suosiota. Hitti-osastoon laitan lauantai-illan illanvieton, jossa mukana oli muutama ystävä. Dippailimme hedelmiä suklaaseen ja nautimme Emman ja Lotan musisoinnista. Voisiko elämältä enempää toivoa?

Koska tämä postaus meni muutenkin imeläksi niin jatketaan sitten samaa rataa loppuun saakka. Udellessani kuopukseltani Luukakselta, mitä mieltä hän on nyt puolentoista kuukauden kokemuksen perusteella tästä vaihtariprojektista vastaus oli tämä: On kyllä tosi kiva kun Emma tuli meille. Se on tuonut niin kuin väriä meijän elämään! 

Hittejä kaikkien viikkoon!

Emma on tuonut väriä perheemme elämään!