Muropäivä - arjen pelastus

Arki. Se koittaa vääjäämättä jokaisen sunnuntain jälkeen. Perheemme lapsilla arki on koulua, läksyjä, kokeita ja treenejä. Viikosta ja kuukaudesta toiseen. Meille aikuisille arki on työntekoa, lasten auttamista läksyissä ja kokeissa sekä taksikuskina toimimista. Aikuisen arjessa tuntuu usein tunnit loppuvan kesken ja huono omatunto vaivaa milloin minkäkin tekemättömän työn tiimoilta. Onko arki siis ihan p...aa? No ei todellakaan!

Onko arki pelkkää kalenteria ja tyhjiä wc-rullia?

Menneellä viikolla sain tarpeellisen muistutuksen siitä, miten ajessa voi olla pieniä juttuja, jotka tekevät siitä juhlan. Oikeastaan sain epäsuoraa palautetta siitä, että olen ehkä jonkin jutun tehnyt oikein. Nimittäin: meidän perheessä on jo varmasti  kymmenen vuotta ollut lapsilla muropäivä. Se tarkoittaa sitä, ettei meillä ole tarjolla joka aamu muroja, vaan yhdessä valittuna viikonpäivänä. Yleensä se päivä on ollut keskiviikko tai torstai. Emmalle tuo tapa oli selvitetty lasten toimesta jo melko aikaisessa vaiheessa. Itse en ollut miettinyt asiaa sen kummemmin oikeastaan koskaan. Kunnes - kuulin sattumalta Luukaksen ja Emman välisen syvällisen ajatustenvaihdon, joka kuului suurin piirtein näin (keskiviikkoilta kello noin kahdeksan):

Luukas: Mie oon niin onnellinen.
Emma: Niin miekii. Huomenna on muropäivä.
Luukas. Nii on. Huomenna on muropäivä!

Muropäivä, jeee...

Opetus: ilman arkea ei ole juhlaa. Ja juhlan voi tehdä arjessa ihan todella pienistä asioista. Vaikkapa muropäivästä. Filosofista keskustelua muropäivästä jatkettiin sitten vähän syvällisemmin. Lotan ja Luukaksen mielestä kasiaamun muropäivä tekee heräämisestä helpompaa. Emma taas tykkää enemmän kymppiaamuun sattuvasta muropäivästä, koska silloin on enemmän aikaa nauttia muroista. Salalle käy kumpikin selitys.

Mitä tekisimmekään ilman arkea. Ihan oikeasti. Jos ei olisi arkea, ei olisi juhlaa. Meidän perheen aikuisille mennyt viikonloppu oli todella juhlaa. Päätimme nimittäin vihdoin käyttää keski-ikäistymisemme kunniaksi saamamme lahjarahat, ja vietimme kahdenkeskisen viikonlopun Helsingissä. Tuli muuten tarpeeseen. Ei aamupalan, lounaan, päivällisen saatikka iltapalan miettimistä. Ei kinojen selvittelyä, eikä sitä pesukoneen surinaa. Oli tosi kivaa. Ja vieläkin kivempaa oli, kun tiesimme junioriosaston nauttivan olostaan ilman meitä. Kaksi nuorinta vietti laatuaikaa mummin kanssa. Kaksi vanhinta, eli Lotta ja Emma järjestivät kotonamme pikku partyt kavereilleen. Lauantai-ilta oli sitten venähtänyt aamuviiteen. Ja kahdeksan tyyppiä oli nukkunut pitkin ja poikin meidän makuuhuoneessamme ja takkahuoneessa. Olisin niin halunnut saada siitä valokuvan, mutta valitettavasti tallenteena on vain siisti olohuonepotretti :)

Juhlaa arjen keskellä!

Juhlaa oli myös meidän kotiinpaluumme sunnuntaina. Nuoriso oli siivonnut jälkensä ja vastassa oli muutoinkin hymynaamalla varustettua porukkaa. 

Ei tässä muuta tällä erää, kuin hyvää viikkoa kaikille ja muistakaa pitää välillä muropäivä :)