Hyvä ruoka, parempi mieli. Näin äiti-ihmisenä tuo lause on erityisen konkreettista siinä kohdassa, kun jälkikasvu tulee vatsat kurnien harrastuksista kotiin. Jos ruokaa ei ole tarjolla, mielialat laskevat nollan alapuolelle alta aikayksikön ja tuhojen korjaamiseen menee enemmän aikaa kuin se kuuluisa akateeminen vartti. Viisas äiti pitää huolen siitä, että vähintäänkin jääkaapista löytyy muutakin kuin valo. Aina parempi, jos tulijoita odottaa valmiiksi katettu pöytä höyryävine kattiloineen.
Tässä perheessä viimeisen kolmen viikon aikana ruoka on ollut tapetilla tavallista useammin. Syynä siihen on Emman ja Lotan innostus syödä astetta eettisemmin ja toisaalta terveellisemmin. Sallahan on tätä ideologiaa pyrkinyt toteuttamaan ruokavalinnoissaan jo vähän pidempään. Käytännössä tämä on näkynyt siinä, että ruokapöydän antimet ovat monipuolistuneet ja muuttuneet kasvisvoittoisimmiksi. Ja omalla kohdallani tämä on tarkoittanut sitä, että minä olen viettänyt keittiössä aikaa lähinnä siivoten.
Nykyistä suomalaista ruokakulttuuria on (ainakin meidän perheessä) leimannut jo pitkään sellainen fastfood-mentaliteetti. Saarioisten äitiin meillä ei juurikaan ole turvauduttu, mutta pikapäivällinen syntyy helposti tummasta spagetista ja tonnikalasta kermalla ryyditettynä. Ei siinä mitä, hyvää ruokaa tuollakin reseptillä olen saanut aikaiseksi. Mutta - kyllä tosiasia on se, että kun keittiössä viettää aikaa enemmän kuin sen tonnikalapurkin avaamisen verran, on suurempi tilastollinen todennäköisyys saada kokemus monimuotoisemmasta makunautinnosta. Ja mitä siihen tarvitaan? Noiden edellä mainitsemieni raaka-aineiden ohella ruuanvalmistuksessa käytetään meillä nykyisin sokeritonta mantelimaitoa, maapähkinävoita, oliiviöljyä, avokadoja, porkkanoita, bataatteja, valkosipulia,couscousia, papuja, linssejä jne. Tässä kohtaa voin jo myöntää, että keittiöni on vallattu lähes kokonaan. Siivoamisen lisäksi kierrän kaupoissa tutkaillen uusia raaka-aineita. Joten jos joku bongaa minut lähikaupassa tuijottamassa silmät lasittuneena jotakin purnukkaa, olen vain tekemässä etsivää raaka-ainetyötäni...
Emma on muutamaan otteeseen ihmetellyt ruuan kalleutta Suomessa. Toisaalta hyvää ja terveellistä ruokaa voi valmistaa myös kohtuullisen edullisesti. Porkkana ja peruna ovat halpoja. Samoin täysjyväpastan ja erilaisten puuroryynien hinnat eivät tee suurta lovea kukkaroon. Oikeastaan ruuanvalmistamisessakin näyttäisi luovuudella olevan iso rooli. Rohkeasti erilaisia mausteita käyttämällä tutustakin ruuasta saa toisenlaista ja ehkä jopa maistuvampaa.
Ruuan vierestä sen verran tähän loppuun, että Emma on suorittanut Lapin reissun aikana poroajokortin. Neitokainen palaa kotiin tiistaina, ja mielenkiinnolla odotamme kuulevamme hänen kokemuksistaan jänkhällä.
Viime viikolla Lotan ja Emman opinahjossa Taidelukiossa vietettiin ns. Taikkariviikkoa. Itse kävin nauttimassa viikon annista tiistaina Promenadi-konsertissa ja Harrin kanssa perjantaina Kevyen musiikin konsertissa. Edellä mainittuun tytöt ottivat osaa laulamalla kuorossa. Kummassakin konsertissa nähtiin ja kuultiin monipuolista musiikillista iloittelua ja musiikin tekemisen riemua, jollaista on harvoin tarjolla edes ns. ammattilaisten konserteissa. Erityisen ilahduttavaa oli havaita konserteissa yhdessä tekemisen meininki: taikkarihenki ei ole vain sana, se on ennen kaikkea tekoja.
Viime viikko oli muutoinkin perheessämme ehkä tavallista kiireisempi. Isäntä kävi pelaamassa Hämeenlinnassa poliisien jääkiekon SM-kisoissa. Itse puolestani aloitin opintoihini kuuluvan harjoittelujakson Savonlinnan keskussairaalan kirurgian poliklinikalla. Viikonloppu tuli siis kaikille enemmän tai vähemmän tarpeeseen. Tosin näin sunnuntai-iltana sen voi todeta olleen jälleen kerran ehkä hieman liian lyhyt...
Tuleva viikko puolestaan on perheessämme hieman erikoinen. Emma nimittäin lähtee tiistaina kohti Lappia, ja hetkeksi perheen koko kutistuu viiteen ihmiseen ja yhteen koiraan. Vaikka me kotiin jäävät olemme Emmalle kieltämättä hieman kateellisisa Lapin reissusta, toivomme ennen kaikkea hänelle todella huippukivaa ja elämysrikasta matkaa. Ykkösenä neitokaisen toivelistassa on kuulemma revontulien bongaaminen. Kaikista yrityksistä huolimatta emme ole onnistuneet tätä luonnonilmiötä nimittäin vielä täällä Savonlinnan leveysasteella tänä talvena näkemään. Lisäksi Emma odottaa innolla laskettelua ja koiravaljakolla ajamista.
Lapin matka kirvoitti myös keskustelua matkustamisesta. Maapallomme on ehkä universumin mittakaavassa pieni, mutta täällä on niin paljon nähtävää. Omalla haluan nähdä -listalla ovat ainakin Islanti ja Norjan vuonot. Lotta haluaisi lähteä seuraavaksi Balille. Emma on vannoutunut Suomi-fani, mutta haluaisi nähdä Pohjoismaista myös Islannin, kuten myös Salla. Harria vetää veri toistamiseen rapakon taakse "Ameriikkaan" ja sinne hän on vielä tämän vuoden puolella menossa. Kovasti tekisi mieli lähteä mukaan, mutta lentopelkoiselle tuo matka on toistaiseksi vielä hieman liian pitkä...
Ameriikasta puhuttaessa minulle tulee kyllä tällä hetkellä iholle kylmänväreitä muustakin kuin mahdollisesta pitkästä lentomatkasta. Ameriikan uusi presidentti Trumpin Donaltti on nimittäin allekirjoittanut asetuksen, joka kieltää seitsemän
muslimienemmistöisen maan kansalaiselta pääsyn Yhdysvaltoihin kolmeksi
kuukaudeksi. Sama mies määräsi myös ettei maahan oteta pakolaisia seuraavaan neljään kuukauteen. Suomessakin Trumpin asetus koskee melkoista joukkoa ihmisiä. Arvoisan valtion päämiehen tavoite lienee vähentää terrorismia maailmassa - tai ainakin Ameriikassa. Näin maallikon silmissä tuo Trumpin liike ei välttämättä ole se keino, joka vähentää kyseistä rikollisuuden laatua. Sen sijaan se voi lisätä ihmisten erottelua muun muassa rodun, uskonnon ja kansalaisuuden perusteella. Se kasvattaa ennakkoluuloja ihmisten välillä ja ruokkii sitä kulttuuria, jota vastaan aikanaan Martin Luther King taisteli. Sitä kultturia voidaan kutsua ehkä mielivaltaisuuden kulttuuriksi. Eikä siitä ole edes vielä kauan.
No joka tapauksessa. Meidän perheen italialaisvahvistus lähtee tiistaina Lappiin. Onneksi tähän matkaan ei tarvita lupaa Donaltilta.
Mahtavaa viikkoa kaikille meillä ja maailmalla!
