Tänään vieraillessamme mummomme luona, sanoi hän hoitajalleen näin: "Mie aina sanon, että Erjalla on kolme tyttöö: Lotta, Salla ja Emma." Olen samoilla linjoilla mummon kanssa. Minusta ei enää pitkään aikaan ole tuntunut siltä, että Emma olisi vaihto-oppilas, joka on vasta vähän aikaa sitten tullut perheeseemme. Pidän Emmaa ihan oikeana siskonani, ja jos joku kysyy, niin perheeseeni kuuluu vanhemmat, isosisko, pikkusisko ja -veli. Ei ole itsestäänselvyys, että vaihto-oppilaan ja perheen välille muodosuu näin hyvä suhde. Olemmekin mielestäni onnekkaita sen suhteen, että kemiamme kohtasivat näinkin hyvin.
Vaihto-oppilaan sopeutuminen perheeseen riippuu varmaan monesta asiasta, joista tärkein varmaan onkin se kemioiden kohtaaminen. Tälle muuttujallehan ei oikein voi mitään, vaan tehtyään parhaansa vaihtarin valitsemisen suhteen täytyy vain toivoa parasta. Toinen tärkeä seikka on perheen ja vaihtarin asennoituminen vaihtovuotta kohtaan: onko perhe lähtenyt mukaan sillä asenteella, että he tahtovat vaihtarin olevan uusi perheenjäsen, vai odottavatko he vain saavansa hieman pidempään kestävän kulttuurikylvyn ja uuden tuttavan jossain päin maailmaa. Tietysti kulttuurien kohtaaminenkin on tärkeää, mutta se ei saisi olla ainoa motiivi. Myös vaihto-oppilaan kiinnostus tai sen puute perheen arkeen osallistumiseen vaikuttaa paljon siihen, miten luja side host-perheen ja vaihtarin välillle syntyy. Jos vaihtari ei halua tehdä mitään perheen kanssa tai perhe ei ota vaihtaria mukaan vapaa-ajan aktiviteetteihinsa, ei voi myöskään odottaa, että vaihtarista tulisi tasa-arvoinen muiden perheenjäsenten kanssa.
Realistinen asenne on aika ratkaiseva tekijä, sillä jos molemmat osapuolet odottavat täydellistä vuotta ilman minkäänlaisia ongelmia, esimerkiksi erimielisyyksiä ja riitoja, ovat he asettaneet rimansa liian korkealle. Senhän me kaikki tiedämme, että perheenjäsenet joskus ärsyyntyvät toinen toisiinsa ja riitoja voi syntyä hyvinkin usein, etenkin perheessä, jossa on neljä teini-ikäistä lasta... Miksi siis odottaa vaihtarin käyttäytyvän eri tavalla kun muut perheenjäsenet? Pienet riidat voivat olla hyväkin merkki.
Realistinen asenne on aika ratkaiseva tekijä, sillä jos molemmat osapuolet odottavat täydellistä vuotta ilman minkäänlaisia ongelmia, esimerkiksi erimielisyyksiä ja riitoja, ovat he asettaneet rimansa liian korkealle. Senhän me kaikki tiedämme, että perheenjäsenet joskus ärsyyntyvät toinen toisiinsa ja riitoja voi syntyä hyvinkin usein, etenkin perheessä, jossa on neljä teini-ikäistä lasta... Miksi siis odottaa vaihtarin käyttäytyvän eri tavalla kun muut perheenjäsenet? Pienet riidat voivat olla hyväkin merkki.
Kaikki eivät välttämättä edes toivo vaihtarista elinikäistä perheenjäsentä, mutta itse olen erittäin iloinen siitä, että olen saanut isosiskon, jota aina toivoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti