Hiihtoloman alun tunnelmia

Kauan odotettu hiihtoloma alkoi vihdoin myös täällä Savonlinnan seudulla. Heti loman alkuun päätimme korjata sen puutteen, ettei Emma ole Suomessa ollessaan vielä päässyt hiihtämään. Tänään sunnuntaina sää oli hiihtolenkille enemmän kuin ihanteellinen, sillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Päätimmekin ohittaa suosiolla kuinka opin hiihtämään -oppitunnin, ja siirryimme suoraan itse asiaan eli hiihtämiseen. Tässä tapauksessa hiihtäminen tarkoitti noin yhdeksän kilometrin hiihtolenkkiä läheisen järven jäällä. Ja kuten seuraavasta videon pätkästä voi todeta, hiihtämään oppii parhaiten hiihtämällä.

 

Koska hiihto ei ole talviaktiviteeteista perheemme suosikki numero yksi, olemme motivoineet itseämme (tai ehkä enemmän tuota jälkikasvua) hiihtolenkille ottamalla lenkin kohteeksi Tellun tuvan. Tellun tupa ei ole mikä tahansa taukopaikka, vaan sympaattisen Tellun ylläpitämä sympaattinen rantamökki, jonka lämmössä voi nauttia vastapaistettuja munkkeja tai lettuja. Oman kokemukseni mukaan paatuneinkin hiihtoa karttava teini pistää kiltisti sukset ja monot jalkaan, jos palkkiona uurastuksesta on edellä mainittuja Tellun tuvan herkkuja.

Eilen lauantaina piipahdimme myös Riihisaaressa, jossa oli laskiaistapahtuma. Kävimme samalla reissulla torilla, jossa vietettiin kuutin rotinoita. Nyt yhdeksättä kertaa järjestetyllä kuutin rotinoilla halutaan tuoda esille saimaannorppaa ja erityisesti sitä, että norppakannan säilymiselle tärkeää on suoda juuri poikasensa synnyttäneille norpille pesärauha. Torilla bongasimme myös liikkeelle lähteneen Olavinlinnan tornin. Hieman epäselväksi jäi kuitenkin se, kuka kolmesta torniveljeksistä päätyi Emman kanssa samaan kuvaan.

Ja tämän upean talviviikonlopun päätteeksi voi vain todeta, että kyllä Suomi on  maailman maista ihan ykkönen tai vähintäänkin kakkonen aika monessa asiassa. Tähän loppuun kevennykseksi sopiikin Noin viikon uutisten parodiavideo. Kannattaa katsoa :)

 

Viikon huipentuma: vanhojen tanssit

Tämän viikon postaukselle yritin rekrytoida kahta muuta kirjoittajaa. Emma ja Lotta olivat kuitenkin sen verran väsyneitä vanhojenpäivään liittyvistä tohinoista, etten saanut heitä innostumaan asiasta. Lisäksi molemmilla on ensi viikolla kokeita, joihin lukeminen alkoi tänään sunnuntaina. Joten teidän lukijoiden on nyt tyydyttävä jälleen kerran minun pohdintoihini.

Tänään sunnuntaina 19.2. Emma on ollut Suomessa tasan puoli vuotta. Nauravaisesta ja aina positiivisesta neitokaisesta on tullut kiinteä osa perhettämme. Joskus tässä matkan varrella olen ollut jopa hieman huolestunut siitä, että Emma tuntuu löytävän lähes jokaiseen asiaan ja ihmiseen positiivisen lähestymistavan. Yksi tärkeä tekijä hänen sopeutumisessaan Suomeen ja meidän perheeseen on varmasti ollut jalat maassa -asenne, jossa arjen normaali tylsyys kuuluu asiaan. Elämän ei edes vaihto-oppilasvuonna tarvitse olla pelkkää hypetystä ja elämyksestä toiseen kiirehtimistä. Päinvastoin, arjen vastapainona satunnaisten juhlahetkien merkitys korostuu ja ne tuntuvat makoisemmillta. Tämän viikon kohokohta koko perheelle oli ehdottomasti perjantain (17.2.) vanhojenpäivä. Emma ja Lotta valmistautuivat tähän tärkeään lukion toisen vuoden opiskelijoiden siirtymäriittiin sekä yhdessä että kumpikin omien ystäviensä kanssa. Taidelukion vanhojen tanssit järjestettiin tuttuun tapaan Savonlinnasalissa, jossa tunnelma oli juhlava mutta samalla lämminhenkinen.

 Kuvakollaasi puhukoon puolestaan :)

Lopuksi kannustan kaikkia vaihto-oppilaan ottamista harkitsevia ryhtymään tuumasta toimeen. Luvassa on taatusti mieltä ja ajatusmaailmaa avartava kokemus. Vaihtariprojektin puolivuotisraporttiin voin omalle kohdalleni laittaa kommentin: Monessa suhteessa saavana osapuolena. Kiitos Emma :) 

P.s. Ensi viikolla yritän saada perheen muita kirjoitustaitoisia tyyppejä kuvaamaan muutamalla rivillä omia kokemuksiaan tästä projektista.