Suomen vientiä maailmalle

Vuosi 2017 ja arki on pyörähtänyt mukavasti käyntiin tässä perheessä. Tammikuun ensimmäiset auringonpaisteiset talvipäivät ovat tuoneet piristystä kaikkien mieleen, vaikka väsymys kieltämättä vaivaa välillä meistä jokaista. Toisaalta meille suomalaisille tämä talven pimeys antaa hyvän syyn käpertyä itseen ja tutkailla elämää ehkä vähän syvemmin. Joku saattaa ehkä kutsua tätä tunnetilaa kaamosapatiaksi, mutta itse ajattelen talven lyhyiden päivien tarjoavan enemmänkin pienen luovan tauon kaiken tohinan keskellä.

Mukavaa energiaa arkeen tuo lisääntyvän auringonvalon ohella myös musiikki. Meillä Lotta ja Emma pitävät huolen siitä, että talossa kuuluu kitaran, ukulelen ja pianon soittoa tasaisesti. Ja jos kukaan ei soita tai laula, voi aina pistää nupit kaakkoon ja kuunnella musiikkia vaikkapa tietokoneen kajareista. Tämän blogipostauksen alkuun esimerkiksi tuli mieleeni sanat "tää on parasta just nyt", ja kuinka ollakaan, kyseessähän on myös suomalaisen laulajatähti Robinin biisi. Kuunnelkaa pois, kappale antaa takuuvarmasti energiaa päivään kuin päivään.

Muutaman viikon kestäneet pakkaset ovat myös jäädyttäneet läheisen järven jään sen verran paksuksi, että jäälle avattiin vihdoin retkiluistelurata. Lapsista Salla, Luukas ja Emma avasivat ulkoluistelukauden tänään sunnuntaina. Itse tyydyin perinteiseen potkukelkkaan, ja taidanpa jatkaa jääurheilua samalla tyylillä jatkossakin.

Tämä suomalainen upea talviluonto kaikkine nyansseineen on jotain sellaista, jonka toivoisi mahdollisimman monen kokevan. Näin perisuomalaisena tyyppinä minua ilahduttaakin suuresti se, että Emma näyttää nauttivan tuulesta, pakkasesta ja lumesta. Ja mikä parasta, hän on saanut italialaiset  ystävänsäkin vakuuttuneeksi Suomesta. Näillä näkymin Emman innoittamana Suomeen ja Savonlinnaan on tulossa kevään mittaan  parikin porukkaa. Silloin ei tarjolla ole enää luultavimmin lunta, mutta ei suomalaisessa keväässäkään ole mitään moitittavaa.

Suomessa olevat ulkomaalaiset vaihto-oppilaat ja samoin Suomesta muualle maailmalle matkanneet ja matkaavat suomalaiset vaihto-oppilaat ovat mielestäni hyvä mahdollisuus edistää Suomen matkailua. Tänään esimerkiksi juttelin hetken skypessä intialaisen Rhean kanssa, joka oli Savonlinnassa viime lukuvoden vaihdossa. Lotan kanssa ystävystynyt neitokainen kertoi tulevansa tänne luultavimmin toukokuussa tapaamaan host-perhettään sekä suomalaisia ystäviään ja tietenkin nauttimaan Suomen suvesta. Ja tiedän jo nyt, että Emma tulee Suomeen kerran jos toisenkin vaihtovuotensa loputtua ja palattuaan takaisin Italiaan.

Tuosta palaamisesta tuleekin mieleen toinen italialainen vaihto-oppilas Andrei, joka on parhaillaan matkalla Italiaan vietettyään Savonlinnassa viisi kuukautta. Emma kertoi Andrein harmitelleen sitä, ettei ollut valinnut pidempää vaihto-oppilaskautta. Eli näemme hänetkin todennäköisesti uudestaan vielä Savonlinnassa jossakin vaiheessa.

Oikein ihanaa viikkoa kaikille. Ja tsemppiä kaikille vaihto-oppilaille meillä ja maailmalla: olette osaltanne edistämässä Suomen vientiä maailmalle :).

Tervetuloa vuosi 2017

Vuoden 2016 viimeinen valonkajo.

Miten nopeasti aika kuluukaan. Tätä asiaa huomaan ihmetteleväni yhä useammin. Aikaisemmin ajattelin sen liittyvän tähän "arvokkaaseen" keski-ikään, mutta samaa asiaa tuntuu pohtivan myös tuo nuorempi sukupolvi. Emma totesi, että vaihto-oppilasvuosi on mennyt tähän mennessä todella vauhdilla ja vauhti sen kuin kiihtyy. Tälle vuodelle Emmalla on luvassa enemmän kokemuksia, mikä tarkoittaa luultavimmin sitä, että aika menee vieläkin nopeammin. Tällä hetkellä ykkösenä odotuslistalla ovat AFSn vaihto-oppilaille järjestämä Lapin matka sekä lukion vanhojenpäivä ja siihen liittyvät seremoniat. Lapin reissua Emma odottaa todella paljon, ja siitä tulee hänelle varmasti huikea kokemus. Mutta lähes yhtä odotettu tuntuu olevan vanhojenpäivä ja erityisesti vanhojenpäivän tanssit. Sitä varten perheemme lukiolaiset kävivät Helsingissä etsimässä itselleen juhlapukua. Emma teki mahtavan mekkolöydön, joka sopii hänelle täydellisesti, ja mikä parasta, tämä löytö oli hyvässä alennuksessa. Lotta ei löytänyt Helsingistä vanhojenpäiväpukua, mutta onneksi kotona odotti jo nettikaupasta tilattu kaunis iltapuku.

Vuosi 2017 otettiin meillä vastaan pienellä, mutta mukavalla porukalla. Kummipoikani Paavo tuli Anninsa kanssa kylään ja he taituroivat kaikille syötäväksi kasan maistuvia sushi-paloja. Toki meillä herkuteltiin niillä perinteisillä kiusauksilla ja nakeillakin. Perinteitä edusti myös rakettien ampuminen ja tinojen valaminen. Tässä kohtaa on tunnustettava, että minä ja Luukas jaamme yhteisen innostuksen ilotulitusraketteihin. Joten, hieman salassa kävimme täydentämässä isukin aikaisemmin ostamaa ilotulistusrakettivalikoimaa vielä uudenvuoden aattona ja lopputuloksena oli ihan mukava valoshow. Onneksi myös isukki myönsi yhden ylimääräisen padan olleen se paras kaikista :).

Tinojen valaminen on myös hauskaa, vaikkakin vähän sotkuista puuhaa. Mutta pitihän se jonkinlainen ennuste uudelle vuodelle tehdä. Varjotulkintojen perusteella näyttäisi vuodelle 2017 olevan luvassa matkoja, onnea, runsautta, eripuraa ja asuinpaikan vaihdoksia. Eli kutakuinkin samoilla linjoilla näyttää sujuvan tämä kuin edellinenkin vuosi.

 
Loppuun vähän saunapäivitystä. Tuossa ennen joulua lupailin, että Emma pääsee kokeilemaan saunomista vastan kanssa. Se jäi tähän vuoden 2017 ensimmäiseen päivään. Jos on uskomista onnellisen näköiseen naamatauluun saunan jälkeen, oli tuo kokemus Emmalle ilmeisen mukava. 

Meillä siis lähdetään tähän vuoteen saunanraikkaina ja vastalla vanhan vuoden rippeet poisvastottuna. Ei ollenkaan pöllömpi aloitus mielestäni!

Kaikille onnellista ja kokemusrikasta vuotta 2017!