Mie oon ihan pihalla!

Kuluneella viikolla perheessämme on käyty paljon keskustelua koulunkäynnistä Italiassa ja Suomessa. Eroja on melkoisesti. Ensinnäkin Italiassa tiedepainotteista lukiota käyvän Emman kouluviikko on kuusipäiväinen. Koulua on joka päivä aamukahdeksasta yhteen iltapäivällä. Lisäksi koulutehtävien tekeminen kotona vie melkoisesti aikaa, sillä opettajilla on tapana antaa runsaasti kotiläksyjä. Samoin eroja löytyy opiskelijoiden ja opettajien välisessä vuorovaikutuksessa. Siinä missä suomalainen opiskelija keskustelee opettajansa kanssa hyvinkin tasavertaisesti, italialainen opiskelija säilyttää opettajaansa kunniottavan etäisyyden, teitittelee häntä ja pitää mielipiteensä usein viisaasti omana tietonaan.

Itselläni on kokemusta vain suomalaisesta koulusysteemistä eri asteilla, joten suoralta kädeltä en voi lähteä tuomitsemaan italialaista järjestelmää. Keskustelujen myötä olen kuitenkin tullut siihen loppupäätelmään, että edelleen kävisin kouluni mieluummin tällä kotimaisella mallilla. Kaiken lisäksi syksyllä tuli voimaan uusi opetussunnitelma, jossa muun muassa korostetaan entistä enemmän oppimista vuorovaikutuksena ja painotetaan oppilaan aktiiivista roolia oppimistilanteessa ja oikeutta hyvään opetukseen. Ainakin teoriassa uusi OPS kuulostaa lupaavalta.

Uutta OPSia arjessa mukaillen :)

Vuorovaikutus onkin ehkä yksi tärkeimmistä asioista oppimisen kannalta. Se ei ole vain sanallista tai sanatonta viestintää toisten ihmisten kanssa. Se on myös halua lähteä uusiin paikkoihin ja uskallusta heittäytyä uusiin tilanteisiin ja intoa tutustua uusiin ihmisiin. Se vaatii rohkeutta. Kuukauden aikana olenkin kuvainnollisesti nostanut Emmalle hattua monta kertaa, sillä hän on rohkeasti lähtenyt laajentamaan vuorovaikutusreviiriään. Yksi uusi aluevaltaus on paikallinen uimahalli ja uimaseura. Yhdeksän vuotta uintia harrastanut neitokainen oli itsekin tyytyväinen siihen, että uskaltautui lähtemään mukaan täysin tuntemattomaan porukkaan.
 
Innokkaina olemme kertoneet Emmalle myös suomalaisesta jääkiekosta. Pienen otoksen tästä maailmasta hän saikin käytyään katsomassa uuden kotikaupunkinsa jääkiekkojoukkueen ottelua perjantaina. Plussaa oli se, että kotijoukkue SaPKo voitti!

Jääkiekko kuuluu suomalaisuuteen! Taikkarin vaihtareita ja Lotta nauttimassa SaPKon voitokkaasta pelistä 16.9.2016.

Kuluneella viikolla on myös harjoiteltu sanan maltti merkitystä käytännössä. Omasta mielestään hitaasti suomen kieltä omaksuvalle Emmalle on nimittäin pitänyt muutamaankin kertaan vakuuttaa, ettei kieltä vielä neljän viikon maassa olon jälkeen tarvitsekaan ymmärtää. Maltilla siis eteenpäin. Asian tiimoilta opetimmekin Emmalle tuikitärkeän lauseen, jolla toivottavasti heltiää myös irtopisteitä tulevassa fysiikan kokeessa. Lause kuuluu: Mie oon ihan pihalla!

Tässä perheessä ollaan välillä "ihan pihalla"...