Kiitos, kun kuljit kanssamme Emman vaihto-oppilasvuoden. Jos sinua kiinnostaa seurata, mitä perheellemme (johon Emmakin aina tulee kuulumaan) kuuluu, lähde mukanani Starboxiin, jossa pidän blogia nimeltä Hittejä ja huteja. Uuden blogin nimen olen näistä omista isäntäperhe-kirjoituksista napannut. Luvassa on pohdintaa perhe-elämän kiemuroista ja ihmissuhteista, muun muassa. Tuttuun tapaan kirjoittelen välillä, mitä Emmalle kuuluu. Tällä hetkellä meillä on vieraana kiinalainen Lucy (oikeaa nimeä en edes yritä kirjoittaa), joka on tutustumassa Savonlinnan Taidelukioon ja samalla suomalaiseen perhe-elämään. Joten tästäkin kokemuksesta on luvassa postausta uudessa blogissani.
Kaikkea hyvää sinulle!
Niin se vain on. Vaihto-oppilasprojektimme on tullut tiensä päähän. Tai oikeastaan Emman vaihtovuosi loppui, mutta projekti jatkuu. Kuten olen usein todennut, ainakin meidän kohdalla syntyi varmasti elinikäinen suhde. Emma on aina tervetullu meille ja hän voi milloin tahansa tulla meille lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi -ei kylään, vaan toiseen kotiinsa.
Emma lähti Savonlinnasta viime maanantaina ja Suomesta tiistaiaamuna. Laittelen tähän kuvia viimeisiltä päiviltä ja kuten näkyy, hymyt muuttuvat sitä hyytyneemmiksi, mitä lähempänä lentokenttää ne on otettu. Lauantaina kävimme risteilyllä, joka kesti 2,5 tuntia. Sää oli mahtava ja näkyvyys hyvä, mutta yrityksistä huolimatta emme bonganneet saimaannorppaa... Ja vaikka ilta oli pitkällä palatessamme, päätimme tehdä muurinpohjalettuja ulkotulella. Niitä maistellessa päivä sitten vaihtuikin jo toiseen. Mutta kivaa oli.
Viimeisenä yönä minä, Lotta ja
Emma valvoimme aamuyölle parvekkeella. Pohdimme kulunutta vuotta - miten
nopeasti se on ohi ja miten paljon siihen mahtuikaan kaikkea. Emma
kertoi, että tulee ikävöimään ehkä eniten sitä, että meillä hänellä oli
lupa olla omassa rauhassaan. Italiassa kun omiin oloihin vetäytymistä ei
katsota "hyvällä". Sosiaalinen on oltava, halusi tai ei. Emmaa selvästi
hieman jännitti kotiin palaaminen.
Sunnuntaina 18.6. vietimme Empun läksiäisiä. Vieraat toivat asiaankuuluvia lahjuksia, joissa aika monessa toistui Muumi :) Maanantai alkoikin sitten jo hieman haikeimmissa tunnelmissa. Vaikka kovasti yritimme, ei hymy ulottunut kenelläkään silmiin saakka. Emman viimeiseksi paikallisruokakokemukseksi oli Harri käynyt hakemassa lörtsytehtaalta lämpimät lörtsyt syötäviksi. Matka lentokentälle sujui hiljaisissa tunnelmissa...
Nyt kun Emman lähdöstä on viitisen päivää, tuntuu siltä, että jotain puuttuu kokonaisuudesta. Huomaan ajattelevani päivittäin, milloin Emma tulee huoneestaan tai milloin näen hänet kävelevän pihapolkua pitkin. Sitten tajuan, ettei hän ainakaan vähään aikaan kömmi kanssani lauantaiaamun myöhäisaamiaiselle. Samoin mielessäni on usein jo lentäväksi lauseeksi tullut: Älä vorri äiti!
