Luultavasti olen sivunnut otsikon aihetta aikaisemminkin. Ajattelin kirjoittaa kuitenkin aiheesta, sillä perheen nuoriso-osasto (lähinnä tytöt) on pohtinut asiaa viime aikoina paljon. Emman sanoja lainatakseni: mitähän mie teen miun elämällä? Neitokaisen unelma-ammatti on jo vuosia ollut astronautti. Epävarmuus kuitenkin piinaa mieltä, sillä astronautiksi pätevöittävään koulutukseen ei ihan niin vain kävellä sisään. Emma haaveilee myös yliopistokoulutuksesta ulkomailla, mutta se on kallista ja toisaalta omastakin kotimaasta löytyy laadukkaita yliopistoja.
Myös Lotan tulevaisuuden unelmiin kuuluu ulkomailla olo ainakin jossakin vaiheessa. Ammatiltaan hän odottaa vaihtelevuutta ja monipuolisuutta. Välillä puheissa vilahtelee sana ekonomi ja välillä psykologi. Puheista päätellen tulevaisuuden ammatti näyttää olevan vielä melkoisesti hakusessa :)
Tänä keväänä peruskoulun päättävä Salla haki yhteishaussa lukiokoulutukseen ja ensisijaisesti Taidelukioon. Vasta 15-vuotias keskimmäiseni on vuosien saatossa vaihtanut unelma-ammattia tanssinopettajasta ja eläinlääkäristä poliisiin. Tällä hetkellä jännityksen aihe on kuitenkin Taikkarin pääsykoe, joka on edessä piakkoin.
Luukas ei ole vielä juurikaan pohtinut tulevaisuuden suunnitelmiaan. 12-vuotiaalle tärkeintä on se, että seuraavan päivän läksyt on tehty ja kokeita ei ole tiedossa. Työelämän ja ammattien kiinnostavuutta 6.-luokkalainen kuopukseni pääsee kokeilemaan tänään Lappeenrannan Yrityskylässä, johon luokka tekee retken. Yrityskylä on peruskoulun kuudensille ja yhdeksänsille luokille suunnattu yhteiskunnan, talouden, työelämän ja yrittäjyyden oppimiskokonaisuus. Oppilaat ovat jo koulussa tutustuneet työnhakuun ja eri ammatteihin opettajan johdolla. Jokainen oppilas on valinnut päivän ajaksi yhden ammatin, jota he sitten tuossa oppimisympäristössä kokeilevat käytännössä. Uskon saavani päivän päätyttyä selonteon siitä, miltä työ pankin asiakasneuvojana tuntui. Tuo Yrityskylä-oppimisympäristö vaikuttaa todella innovatiiviselta idealta tarjota työelämäntuntemusta jo alakouluikäisille lapsille.
Mitä ylipäätään tuohon mitä miusta tulee isona -pohdintaan tulee, eivät nykyiset nuoret elä mitenkään helpossa maailmassa. Miten kyetä ennakoimaan yhteiskunnan tuleva työntekijätarve, kun siihen eivät pysty asiaa tutkivat asiantuntijatkaan. Onneksi näyttää siltä, että nykyajan nuoret ovat tottuneet maailmaan, jossa yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on joustavuus ja kyky muutokseen.
Emmalle vaihto-oppilasvuosi on antanut varmasti eväitä tulevaisuutta ajatellen, työskenteleepä hän sitten myöhemmin astronauttina tai virkamiehenä EU:ssa. Ja kyllä senkin voi jo laittaa CV:n meriittilistaan, että on selvinnyt kunnialla keskelle Itä-Suomea kohdistuneesta pidemmästä leiristä. Arempi tyyppi olisi varmasti pakannut kamansa heti kättelyssä pelkästään jo kuultuaan murretta, jota eivät aina edes itse alkuperäisasukkaatkaan ymmärrä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti